Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Pyhäinmiestenpäivää vietettiin eilen. Tapasin 14-vuotiaan kummityttöni sillä aikaa kun yksi pojistani juhli kaverisynttäreillä. Yksi puheenaiheistamme oli joulu ja sen näkyminen kaupoissa jo nyt, reippaasti kuukausi ennen joulua. Pohdittiin mitä kaikkea ihmiset saadaan ostamaan vain siksi, että materia on naamioitu johonkin juhlapyhään liittyväksi.

USAsta Suomeen rantautunut Halloween on joulun ohella hyvä esimerkki juhlan merkityksen muutoksesta kulutuskeskeisempään suuntaan. Ennen Suomessa vietettiin kekriä ja pyhäinmiestenpäivää, nyt pääpaino on siirtynyt halloweeniin. Harva pystyi tänäkään vuonna välttymään halloween-hehkutukselta erilaisin tavaratarjouksin. Jopa pikkuruiseen K-Markettiin oli ängätty teline, jossa roikkui mitä-lie-muovikrääsää odottamassa päätymistä kertakäyttötavaraksi, eli yhden juhlan kautta roskiin.

Milloin juhlapyhien merkitys muuttui uskonnollisesta merkityksestä, yhdessäolosta, menneitten läheisten muistelusta ja jonkin aikakauden päättymisestä tai alkamisesta kulutusjuhliksi, joiden onnistumiseksi meidän tarvitsee ostaa kasakaupalla teeman mukaista krääsää?

Juhlapyhien merkitys

Monet juhlapyhistämme juontavat juurensa kristinuskoon ja niiden merkitys ei suinkaan ole kuka järjestää päheimmät juhlat, loihtii parhaimmat tarjoilut, ostaa kalleimmat lahjat tai eniten lahjoja, koristelee kotinsa, itsensä tai lapsensa kauneimmin ja hauskimmin, tai mikä perin suomalaista, juo niin kovat kännit että sammuu.

Kirkkovuoden juhlapyhien tarkoitus on lepo ja pysähtyminen arjen keskellä. Uskonnottomuus tai kirkkoon kuulumattomuus ei muuta juhlapyhien merkitystä automaattisesti kaupalliseksi. Sen olemme tehneet me itse.

Milloin juhlapyhistä tuli kaupallisia?

Olen 80-luvun lopun ja 90-luvun lapsi, asunut kolmessa eri perheessä ja kahdessa eri kaupungissa. Kaikista lapsuuteni juhlapyhistä kumpuaa voimakkaimpina muistoina hyvä ruoka, kiireetön yhdessäolo ja rauhoittuminen. Pyhäinmiestenpäivänä käytiin haudoilla ja muisteltiin poismenneitä läheisiä. Jouluna kävimme joskus kirkossa, saunottiin ajoissa, syötiin hyvin, nautittiin yhdessä olemisesta ja saatiin lahjoja maltillinen määrä. Ystävänpäivänä tehtiin kortti parhalle kaverille.

Pääsiäisenä koristeltiin pajunoksat runsailla ja osittain itse tehdyillä koristeilla, kierreltiin trulleina ja oltiin iloisia myös hedelmäpalkasta. Vappuna juotiin itse tehtyä simaa ja syötiin munkkeja. Juhannuksena oltiin paljon ulkosalla, haettiin lupiineja ja nuoria koivuja sankoihin pihan koristeeksi, joskus telttailtiin saaressa, sekä grillattiin turvallisten aikuisten seurassa, jotka eivät juoneet itseään meidän lasten nähden humalaan. Äitien- ja isänpäivänä ojennettiin itse tehdyt kortit joko oikeille tai sijaisvanhemmille, joskus lahjatkin, syötiin kotona hiukan normaalia paremmin ja vietettiin aikaa oman perheen kesken.

Moni samanikäinen ja vanhempikin on varmasti kokenut erilaisia juhlapyhiä, mutta väitän että suurin käännekohta juhlapyhien kaupallistumisessa on tapahtunut 2000-luvun myötä, jolloin työaikasopimuksia on ruukattu uuteen uskoon ja mm. kauppojen aukioloaikoja pidennetty.

Eihän sunnuntaikaan ole 2000-luvun myötä enää perinteinen pyhäpäivä, jolloin annetaan mielen ja ruumiin levätä palkka- ja kotitöistä. Turvallisuuden ja terveyden varmistavien ammattien lisäksi nykyajan yhteiskunnassa nähdään sunnuntaityö tarpeelliseksi monissa muissakin ammateissa kuten kaupanalalla. Jokuhan voi kokea vaikka nälkäkuoleman, jos ei pääse sunnuntaina kauppaan.

Tekeekö materia juhlan?

Isompaa ja enemmän, osta osta! Siihen meitä kuluttajia kannustetaan jokainen juhlapyhä. Kaupat ja mainokset pursuavat teematavaraa, jotka luovat mielikuvia upeista, onnistuneista ja onnellisista juhlapyhistä. Pyhien jälkeen vilkaistaan rahapussia ja tilin saldoa harmistuneena. Rahat tuli ja meni yhtä nopsaan kuin yhden illan hauskanpito, joten seuraavan viikon ajan syödänkin sitten kaurapuuroa.

Meillä ei vietetä halloweeniä, vaan lapsuuteni tavoin pyhäinmiestenpäivää, jolloin muistellaan poismenneitä läheisiä ja viedään kynttilät haudoille.

Kurpitsat tulivat merkityksellisiksi viimeisenä syksynä kaupunkiasunnossa asuessamme. Vastapäisen kerrostalon tuntematon rouva tuli kysymään tahtoisivatko lapset kaivertaa itse omat kurpitsat. Hän kertoi viljelevänsä läheisellä viljelypalstalla kurpistaa ja sinä vuonna sato oli ollut suuri. Kukaan meistä ei ollut aiemmin kaivertanut oikeita kurpitsoja. Se oli niin hauskaa, että päätimme jatkossa kasvattaa itse omat kurpitsat, jotka lapset saisivat kaivertaa lyhdyiksi joka vuosi siitä eteenpäin.

Tänä vuonna haaveilin kurpitsajuhlista, joihin valmistaisin syötävää kurpitsoista ja muista kasviksista, sekä tekisin jälkiruoaksi jonkin hiukan kammottavalla teemalla olevan kakun. Viikon kulku muutti kuitenkin suunnitelmia ja arvelin meidän viettävän jopa mukavampaa aikaa yhdessä, kun en alkaisi tekemään jotain mitä en selkeästi jaksaisi, vaan tekisin puoliväkisin. Jätin suorittamatta ja hyvä tuli näinkin.

Uskon lasten muistavan paremmin itse istuttamiensa ja kurpitsamaalle siirtämiensä taimien kasvattamien kurpitsojen kaivertamisen, sekä kurpitsalyhtyjen viemisen pimeään, kuin sen millaisen sapuskan kireä äiti väänsi puoliväkisin ruokapöytään. Sitäpaitsi, kun ohjelma ei ole ennalta suunniteltua, mielikuvitukselle jää paremmin tilaa. Lapset järjestivät omatoimiset juhlat musiikkia kuunnellen ja tanssien, sekä harjoittelivat ja esittivät meille keksimänsä esityksen, jota varten olivat pukeutuneet eläimiksi. Ja kaikilla oli hauskaa, vaikkei koti pursunnutkaan kausijuhlan krääsää.

Viime joulu oli käännekohta perheemme joulun vietossa. Joulukalentereina on toiminut jo muutaman vuoden joulusukat, joihin tonttu jättää lapsille jotakin. Viime joulukuussa meille saapui kierrätystonttu, joka jakoi lorujen avulla kierrätysoppia, hauskoja tehtäviä ja toisinaan myös pientä naposteltavaa. Kierrätysjoulun joululahjat olivat yksiä uutena hankittuja lahjoja lukuunottamatta kierrätettyjä, eli käytettyinä hankittuja. Silti lapset saivat niitä asioita joita myös toivoivat.

Muille hankimme lahjaksi elämyksiä, eli lahjakortteja hierontaan, elokuviin ja ravintolaan. Lahjat oli kääritty ilman lahjanaruja sanomalehtiin, jotka menivät lahjojen avaamisen jälkeen lämmitysuunin, hellan ja kiukaan sytykkeiksi. Tämä joulu ja tulevat joulut vietämme samalla tavalla, opettaen samalla lapsia viettämään vuoden kulutuskeskeisintä juhlaa ympäristöystävällisemmin ja pehmeitä arvoja kunnioittaen.

Millaisina Sinä muistat lapsuutesi juhlapyhät? Millaisina tahdot lastesi muistavan ne?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *