Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Kolme kuukautta sitten uuden vuoden aattona vedin nassuun vuoden viimeiset itse ostetut irtokarkit, suklaat ja skumpat. Päätettiin elää ekompaa vuotta 2017 ja raapustettiin raamit ylös. Nyt kun aikaa on kulunut 3 kuukautta, eli ensimmäisen neljänneksen ollessa takana päin, on hyvä vilkaista taas taakse päin ja tuumia onko muutamassa kuukaudessa tapahtunut yhtään muutosta?

Ruoka

Ensimmäisenä kiinnitin huomion helpoimpaan; ruokaan. Päätin karsia turhan pakkausjätteen pois, suosia lähi- ja luomuruokaa ja tehdä mahdollisimman paljon itse. Alkuun kaupassa käyminen tuotti päänvaivaa, mitä sieltä voisi ostaa? Satokauden mukainen syöminen tuntui haastavalle, eihän kotimaista satokauden mukaista ruokaa ollut näin talvikaudella tarjolla suunnilleen lanttua ja naurista enempää.

Alun ruokariisistä selvinneenä ruokaostokset alkoivat olla kerta toisensa jälkeen lähes samat; pakkaamattomia luomuhedelmiä, kaalia, sipulia, porkkanoita, perunaa, lanttua ja paprikaa, luomupuurohiutaleita, luomujuustoa ja voita. Toisinaan ostoskoriin on eksynyt Lidl:n luomuruispaloja ja turkkilaista jugua, sekä Oivariinia. Leikkeleet, makkarat, valmistuotteet ja herkut ovat jääneet kauppaan lasten herkkupäivän herkkuja lukuunottamatta, jotka nekin tehdään välillä itse. Kananmunat tulevat omasta takaa ja pakkasesta on löytynyt lihaa, joka toivottavasti riittää kesään saakka kunnes oma lihantuotanto pyörii. Säilötyt hillot, omatekoiset mehut ja pakkasesta löytyvät marjat, sekä kuiva-ainekaapin runsaat varannot pelastavat ruokasiirtymää ja alentavat toistaiseksi kauppalaskua.

Herkkuhampaan kolotuksen poistaa omat leipomukset, kotikutoinen viini ja pakkasesta löytyvät banaaniviipaleet, joista valmistamme jäätelöä. Kieltäytyminen ja nirsoilu eivät kuulu ominaisuuksiimme lainkaan, joten mahaan on mennyt muiden tarjoamana ah niin epäekologista mutta ihanaa pizzaa, suklaata, valmispullaa, munkkia, kahvia, siideriä ja karkkia. Hups? Olen käynyt ulkona syömässä ystävieni kanssa kaksi kertaa (joista toisella kerralla nautin myös muutaman juhlajuoman), ja kerran sorruimme miehen kanssa pitkän kaupunkipäivän jälkeen nälkäisinä ja väsyneinä hampurilaisiin.

Ruokahävikki on pyritty minimoimaan tekemällä jämäruoista sotkujämäpannua, pakastamalla ylijäänyt ruoka tai viimeisenä oljenkortena viemään ylijäämä kanoille. Kanoille kelpaamaton keittiöjäte päätyy bioastian kautta kompostiin.

Oma ruoantuotanto on viime kevättä paremmissa kantimissa jo nyt, kun ikkunalautoja ja pöytiä koristaa taimilaatikot. Lihakaniemot astutettiin noin kuukautta aiottua aiemmin kanien osoittaessa lisääntymishaluja, ja vuoden ensimmäiset pennut ovatkin miltei 8 viikon iässä. Ja hei, olen alkanut kaveerata leivinuunin kanssa!

Osa yhden huoneen taimimäärästä

Kuluttaminen

Ensimmäinen ja isoin askel rahan ja ympäristön kuluttamisen pienentämiseen oli kertakäyttövaipoista luopuminen, kun neiti 3 vee siirtyi pienin vastalausein kestovaippoihin. Kirpputorilta löydetyt 2 x 0,50 euron kestovaipat ehtivät olla käytössä vain muutaman kerran, kunnes tyttönen oppi yökuivaksi.

Alkuvuosi oli yhtä juhlahumua, kun lapsista kaksi viettivät syntymäpäiviä. Tänä vuonna kuukauden juhlavälillä olevien poikasten syntymäpäiväjuhlat vietettiin yhdellä kertaa, minimaalisilla leipomuksilla. Niin omien kuin muidenkin syntymäpäivälahjat ovat olleet aineettomia tai kierrätettyjä, mutta mielestäni tarpeellisia lahjoja. Itse tehtyihin lahjoihin pääsemme viimeistään keväällä, kun mm. äitienpäivälahjaksi, opettajille ja hoitotädeille kasvaa tomaatin ja paprikan taimia.

Kirpparihiiren kirpparikierrokset ovat jääneet vähemmälle ja jos olen jotain hankkinut, on se ollut käytettyä ja tullut jollakin tavalla tarpeeseen. Tai sitten olen vain hyvä perustelemaan tarpeen. 😀 Yhtäkaikki, näiden kuukausien aikana myynnit hakkaavat ostot kerrankin mennen tullen!

Minimalistiset tuplasynttärien tarjoilut

Asuminen

Asumisen ekoteot ovat kulminoituneet veden käytön seuraamiseen, turhista lämmityskuluista pois pääsyn suunnitteluun ja omasta sähköistä haaveiluun. Vuoden alusta lähtien otin perheen kovimmassa käytössä olevan koneen (työtietokoneiden jälkeen) seurantaan, nimittäin pyykinpesukoneen. Kesäkuu näyttää pyykinpesun keskiarvon per kuukausi, jota on hyvä tilastojen valossa lähteä pienentämään loppuvuotta kohti.

Nukumme kaikki toistaiseksi yläkerrassa. Lasten ollessa luonamme joka toinen viiko, pysähdyimme miettimään onko etenkin talvikaudella niin runsas puun työntäminen lämmityskattilaan välttämätöntä. Siis myös niillä lapsettomilla viikoilla ja vain siksi, koska käymme miehen kanssa nukkumassa yläkerrassa. Tämä johti perhepalaveriin huonevaihtojen osalta ja päädyimme etenkin teiniä miellyttävään ratkaisuun. Teini saisi oman huoneen meidän muuttaessa alakerran työhuoneeseen, jolloin voisimme vuoroviikoin lämmittää vähän vähemmän. Huonevaihtoihin tosin tuli pieni mutka matkaan, kun ennakoimaton keittiön ja olohuoneen remontti astui sotkemaan kuvioita.

Oma sähkö tuntuu jo hiukan todellisemmalle, kun aurinkopaneelit saapuivat Saksasta pienen jännitysnäytelmän siivittämänä kotipihaan. Kesän aikana aurinkopaneelit ovat toivottavasti jo paikoillaan ja osittainen oma sähkö totta.

Remontti

Joskus käy yllättäviä juttuja. Kaikki alkoi siitä, kun kissa pissasi vanhalle kuolemaa tekevälle sohvalle. Laitettiin sohva palasiksi ja päätettiin rakentaa itse uusi sohva. Ja repiä sohvan vastainen seinä auki, jotta vanhat kauniit hirret tulisivat esille. Samoilla vauhdeilla päätettiin kurkata myös keittiön seinään hirsien toivossa. Levy ei tietenkään irronnut kokonaisena, eikä levyn alta paljastunut hirret, vaan talon sisäpuolella oleva lisäeriste.

Rujo eristetty kolo keittiön seinässä sai minut voihkaisemaan epätoivoisesti: ”Ihan sama mikä ekompi vuosi, nyt laitetaan sitten keittiökin.”

Keittiökaappien rungot löytyivät paikalliselta Facebook-kirpparilta jo vuosi sitten. Hinta oli kokonaiset 10 euroa koko kaappisarjalle itse purettuna. Niinpä ne 10 euron keittiönkaapit pötköttivät säilöttynä navetalla koko vuoden, kun keittiörempan tiedettiin olevan jossain kohtaa ajankohtainen huonojen kaapinrunkojen vuoksi..

Vanha keittiö

Nyt rungot ovat onnellisesti paikoillaan, mutta turhamainen ja ei-valkoisten-kaappien-ystävä minä ei viitsi katsella ovia sellaisenaan seuraavia vuosikymmeniä. Niinpä kaapit koristavat seiniä avonaisina ja ovittomina kunnes päädymme kohtuuhintaiseen ja järkevään kaapinovien päällystysratkaisuun. Ehkäpä luontoystävällinen kalkkimaali?

Pöytätaso löytyi sekin paikalliselta Facebook-kirpparilta. Vaikka pöytätaso olikin jonkun vanha, oli se vielä paketissa ja käyttämätön, meille siis aivan upouusi.

Uusi, vielä vähän keskeneräinen keittiö

Työt, perhe, eläimet ja muut tilan hommat rajoittavat remonttiaikaa melko tehokkaasti, joten kaaos on joka huoneessa vakio. Mutta pikkuhiljaa. Onhan tässä koko loppuelämä aikaa.

Kierrättäminen

Remontista päästään aasin siltana kierrättämiseen. Pelkkä keittiön astioiden ja keittiövälineiden vähentäminen toi extrarahaa mukavat 400 euroa. Kiertoon lähtivät Iittalan Taika-astiat, vanha perintökattila, pitkään metsästetyt vanhat leipälaatikot ja isän peruja olevat Kastehelmi astiat, jotka ovat toimittaneet lähinnä koristeen virkaa. Siellä suljetussa kaapissa.

Osa uuden kodin saaneista tavaroista

Inventaario on ylttänyt myös vaatekaappiin, joskin läpikäytynä on vasta oma vaatevarasto. Luopuminen keventää, vaikkei minusta konmarittajaa saakkaan.

Tee se itse

Kädentaidot eivät vielä ole päässeet oikeuksiinsa kankaisia hedelmäpusseja, nenäliinoja ja suunpyyhkimiä lukuunottamatta. Tai no, naputeltiinhan me kompostikehikko kasvihuonejätteelle, sekä jokusia kasvilavoja odottelemaan kesää.

Hammastahnakriisi herätti uteliaisuuteni ja kokeilin tehdä hammastahnaa itse. Tuleva pääsiäinen taitaa pakottaa valloittamaan keittiötä täysin uudella tavalla, kun pääsiäsikanat tahtoisivat munia lapsille markettien suklaamunia jätteettömämpiä ja ekologisempia pääsiäisherkkuja.

Luonnonmukainen hammastahna ilman lisäaineita

Henkilökohtainen ekologia

Viimeisimpänä vaan ei vähäisempänä huomioni on saanut henkilökohtainen ekologia. Vietimme lähes kännykätöntä, pelikoneetonta ja netitöntä hiihtolomaa lasten kanssa. Se osoittautui ennakko-odotuksista huolimatta menestyslomaksi!

Henkilökohtainen ekologia tarkoittaa minulle omista rajoista kiinni pitämistä, Ei-sanan käyttöä ilman huonoa omatuntoa, kuormittavista ihmisistä ja asioista luopumista, hiljentymistä ja hiljentämistä, sekä niiden asioiden lisäämisestä elämääni, jotka tuovat minulle itselleni hyvää energiaa. Vaikka ekompi vuosi pääsääntöisesti vähentää asioita, kahta olen lisännyt reippaasti. Nimittäin ystäväaikaa ja lukemista.

Näin loppuun voisin todeta, että kolmen kuukauden jälkeen Katja on aikalailla se sama tyyppi samoine arvoineen kuin ennenkin. Ehkä hiukan viisaampi ja 4kg kevyempi. Taatusti iloisempi, energisempi, terveempi ja tasapainoisempi. Ja joka päivä meikitön.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *