Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Tapahtunut tähän saakka:

Lahden kaupungin hauskan järkyttävän ilmastotestin mukaan elintapojeni ylläpito vaatii 1,67 maapalloa. (Linkistä pääset suoraan testiin, testaa ihmeessä!) Tulos oli vähemmän kuin lahtelaisten keskimäärin, mutta liikaa silti. Viimeksi kun tarkistin maapalloja oli vain yksi. Ei hyvä.

Koin ahdistusta maapallon tilasta. Samaan aikaan ahdistukseni kanssa luin Colin Beavanin kirjaa Ekovuosi Manhattanilla (No Impact Man, 2009) ja mieleeni pälkähti miksen minäkin voisi olla oman elämäni ekosankaritar. Päätin muuttaa tottumuksiani ja tapojani ympäristöystävällisemmäksi ja alkaa pitämään päiväkirjaa blogin muodossa. Jotta vuosi ei olisi liian helppo, raahasin myös perheeni mukanani Ekompaan Vuoteen 2017.

Nyt kun vuotta on kulunut jo ruhtinaallliset kaksi viikkoa, on hyvä kurkata onko päähän jäänyt muuta kuin pari löysällä olevaa ruuvia.

Katso mitä ostat kaupasta – melkein CHECK

Kuvaisin aiempaa ruokavaliota melko hyväksi ja terveelliseksi, mutta parannettavaa on silti (etenkin sen ekologisuuden saralla) roppakaupalla. Esimerkiksi simpukat, kahvi, Fazerin sininen ja mahdollisimman moni lisäaineita ja torjunta-aineita sisältävistä ja arveluttavissa olosuhteissa tuotetuista ruoka-aineista saisi jäädä ostamatta. Ensimmäinen kauppareissu jännitti; selviänkö kaupasta ulos yhtään mitään ruokaa kassissani, vai pökertyisinkö kaikkien lisäaineluetteloiden vuoksi keskelle kaupan käytävää? Jos selviäisin, mitä ruokakassissa olisi?

Selvisin. Saldona kaksi luomujuustoa, keräkaali, savojinkaali, 1,9 kg luomubanaania, 2,7 kg luomupäärynöitä, 1,7 kg luomuomenoita, 2,1 kg klementiineja, 1,4 kg paprikaa, 3,5 kg multaporkkanaa, 7 kg paikallisia perunoita ja 4 pkt voita, yhteissumma 55,36 euroa. Paras mihin ensimmäisellä kerralla pystyin.

Kauppareissu oli reitiltään helppo, pysytteli vain reunakäytävillä ja vältti kaupan keskiosaa. HeVi-osastolla tein havainnon: On lähes mahdotonta syödä monipuolisesti ja täysin ekologisesti Suomen ilmastossa, sillä esimerkiksi hedelmien osalta syöminen jäisi melko suppeaksi vuoden ajaksi. Niinpä olisi järkevämpää keskittyä syömään puhtaammin ja ekologisemmin kuin aiemmin, kuin supistaa ruoka-ainevalikoima talven ajaksi lähes pelkkiin juureksiin. Hedelmien osalta opiskelu on vielä kesken, mitä ja mistä tulleita hedelmiä kannattaa ostaa ja mitkä jättää ostamatta. Siihen saakka koetan suosia satokauden mukaista syömistä ja luomua, luomun ollessa lähtökohtaisesti puhtaampaa lähes kaikessa.

Vähennä turhaa pakkausjätettä – CHECK

Turhan pakkausjätteen vähentämiseksi ompelin kankaisia hedelmä-, vihannes- ja juurespusseja, jotta muoviset sekä paperiset pussit saisivat jäädä kauppareissuilta unholaan. Kauppakasseina on jo aiemmin käytetty kestokasseja, jotka olisi toki ekologisempia puuvillakankaasta tehtyinä. Tällöin kassin rikkouduttua puuvillakankaan voisi vielä kompostoida mullaksi.

Turha pakkausjäte vähenee myös kulutustottumuksia muuttamalla, kun kaupasta pyrkii ostamaan vain pakkaamatonta. Koska elämme Suomessa, olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja vuodenaikana on nyt talvi, on aika hiljaista löytää pakkaamatonta ruokaa verraten esimerkiksi maailmalla vallitsevaan vilkkaaseen torikulttuuriin. Niinpä päätimme vähentää pakkausjätettä lopettamalla turhan ostamisen, suosimalla pakkaamatonta ruokaa niin paljon kuin mahdollista ja tekemällä asioita (kuten leipää) itse mahdollisimman paljon.

Opettele syömään (ja etenkin kokkaamaan) kasviksia – CHECK

Hiljaa mielessäni ajattelin ujuttaa jossakin kohtaa miehen ja minun kahdelleen eletylle viikolle kasvisruokaviikon, sillä lihansyöminen ei ole kovin ekologista ja ilman lihaakin (kuulemma) pärjää. Kuinka ollakkaan, kasvisruokaviikko olikin yllättäen heti vuoden ensimmäisellä viikolla aivan puolivahingossa. Ja tässä sitä ollaan, edelleen hengissä! Energisempänä, kevyempänä ja kaikin puolin terveemmän oloisena kuin pitkään aikaan.

En harrasta painon tarkkailua, sillä siihen ei mielestäni ole tarvetta niin pitkään kun: A. mahdun olemassa oleviin vaatteisiini ja B. tunnen itse oloni hyväksi omassa vartalossani. Vuoden vaihduttua en ole hillinnyt syömisiäni, enkä liikkunut normaalia enemmän. Olen elellyt ihan normaalia elämää syöden vatsani täyteen, ainoana poikkeuksena vatsan täytteen ollessa terveellisempää kuin ennen.

Uteliaana suuntasin vuoden 2016 lopussa vaa`alle, jotta huomaisin eron myös lukuina. Joulun ja loppuvuoden överisyöminen ja huilaaminen ruumiillisesta rasituksesta sai varmasti aikaan hienoista painon nousua, sillä vaaka näytti tänään -2 kg vähemmän. Ei siis ihme, että olokin on energisempi ja kevyempi!

Ennen syömistä se eväs on tietenkin pitänyt valmistaa ja hyvin se on kasviksistakin onnistunut. Ruokalistalla on ollut mm. kasvisvuokia erilaisilla komboilla (ja kerran riisilisällä), herkullista juuresvuokaa, kasvissosekeittoa, paistettuja kasviksia, keitettyjä kasviksia ja kasvispihvejä. Kyllä niillä maha on täyttynyt ja hyvin onkin!

Hyödynnä ruoan valmistuksessa lämmön lähteitä – CHECK / ERITTÄIN VAIHEESSA

Kirjoittaessani tätä sähköhella on lomaillut kahden viikon ajan ja ruoka on sekä valmistunut, että lämmennyt pääosin keittiön toisella lämmönlähteellä, puuhellalla. Leivinuuni, no, sanotaanko nyt niin että se on vähän hidas kaveri ystävystymään kanssani. Yritys on kyllä ollut kova ja laatikkoruoat ovat onnistuneet suht mallikkaasti. Muu sitten vaatiikin vielä hiukan opettelua.

Kaivelin netistä vinkkejä leivinuunissa kokkaamiseen ja paras vinkki mielestäni oli: ”Kaikki leivinuunit ovat erilaisia. Aloita helpoilla ruokavahtoehdoilla ja vasta leivinuunin metkut tunnettuasi onnistut vaikeimmissa paistoksissa, kuten leivonnaisissa. Tulet vielä huomaamaan, ettet syvällisen tutustumisen jälkeen halua vaihtaa leivinuuniasi mihinkään.” Sitä syvällistä tutustumista odotellessa, kukaan ei tosin kertonut montako palanutta tai puoliraakaa sämpyläpellillistä se syvällinen tutustuminen vaatii.

Kiinnitä huomiota turhaan ruokahävikkiin – työnalla

Ruokahävikin faktat ovat karua luettavaa. Meillä ruokahävikin hoitaa melko tehokkaasti kanat, jolloin ruokaa ei mene kompostiin muutoin kun kuorien muodossa. Kanat ovat kyllä voineet paksusti eikä tästä ole montaakaan päivää, kun löysin jääkaapista jouluviikon muikkuja – todellakin syömäkelvottomia. Roskiksen sijaan heitin muikut bioastiaan ja bioastian täytyttyä kippasin kompostiin. Silti. Ruokahävikin pienentämisessä on vielä tekemistä. Kyllä niille kanoille riittäisi vähempikin (ja jyvät).

Matka jatkuu…

Kuten näkyy, ensimmäisenä huomioni ekologisemmassa elämässä on kiinnittynyt ruokaan, sekä ruoasta syntyvään pakkausjätteeseen, etenkin muoviin. Ruoka on vain osa ekologisuutta, mutta niin vahvasti läsnä, että ruoasta aloittaminen tuntui loogisimmalle ja helpoimmalle.

Muuttaakseen ajattelu- ja toimintatapojaan ihminen tarvitsee säännöllisiä toistoja useiden viikkojen ajan. Koska vuosi tuo mukanaan vielä monta uutta asiaa, ei kaikkia asioita ole järkevää lähteä muuttamaan heti. Kun pää ja kroppa (ja PERHE!!) ovat tottuneet yhteen asiaan, on helpompi mullistaa seuraava.

Pysyn ruokateemassa lihan ja niiden mieltäni kaivelevien hedelmien osalta vielä tovin. Seuraavana haasteena heitän perheellemme veden, jonka riittävyys ei myöskään ole maailmassa mikään itsestäänselvyys.

Haastetta perheellä onkin riittänyt, mutta hienosti mies sinnitteli lihatta viikon. Lisättäköön vielä, että täysin omasta vapaasta tahdostaan ja mieliteoistaan (voin kertoa, niitä oli!) huolimatta. Lapset ovat olleet uskomattoman vastaanottavaisia ruoan suhteen, sekä minun ympäristöluentojani kohtaan. Ensimmäisen lapsiviikon saldona ei ole narinaa juuri mistään. Eniten innoissaan lapset ovat olleet tuoreesta lämpimästä leivästä, joka ”hakkaa kaupan leivät sata-nolla”. Myös kankaiset liinat suiden, käsien ja nenien pyyhkimiseen ovat olleet mieleiset.

Noin 25 ekolapsiviikkoa jäljellä. Ei meillä lasketa, mutta jotenkin voisin arvella, että mukana on nyt hiukan aloittelijan tuuria ja ”parhaat palat” ovat vasta edessä päin.

Tärkein huomioni kahden ensimmäisen viikon jälkeen: Jos minä ja perheeni pystymme muuttamaan arjen pieniä isoja asioita ekologisemmiksi, kuka tahansa missä tahansa pystyy. Tärkeintä ei ole missä, mitä ja miten, vaan se, että aloittaa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *