Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Kesä! Turku! Ruisrock! Vapaapäivä! Keikkoja! Yksinäisyys ja vapaus! Vessa vain minulle! Sänky! Jääkaapissa odottava kylmä olut! Noin innoissani olin siinä vaiheessa aamua, kun kannoin painavaa, lähes itseni pituista reppua selässäni ja laitoin ekologisesti jalkaa toisen eteen suunnatessani yksityismajoitukseen.

Ihan noin valoisasti ei aamu valjennut majoituskoululla. Luokkahuoneessa oli käynnissä pienimuotoinen sanaharkka kun availin silmiäni varovasti. Huusin pääni sisällä äänekkäästi ”menkää hotelliin jos yhteismajoitus on näin vaikeaa”, kunnes eripura kulminoitui kassien tuuppimiseen – myös omani – ja totesin ääneen että oikeastaan jääkää te tänne, minä lähden toiseen majapaikkaan.

Se siitä festarityöläiskokemuksen kokemisesta pohjamutineen.

Pakkasin tavarani ja lampsin minua odottavaan asuntoon, jossa saisin majoittua ilmaiseksi sukulaisalennuksen varjolla ja vieläpä ihan ypöyksin. Hikisenä mutta voitonriemuisena saavuin majapaikkaani. Suihku, pieni huili ja eikun tutkimaan kesäistä Turkua!

Rva Sareskiven huonepalvelu pelasi yli odotusten.

Talkoobussi

Talkoolaisille oli järjestetty kyyditys Kauppatori – Topeliuksen koulu – Artukainen camping – Ruissalo välille niin, että bussi vei kyytiläiset suoraan crew-alueen kulmille. Bussi kulki luonnollisesti myös toisinpäin, eikä busseja tarvinnut kauaa odottaa sillä kyyti lähti puolen tunnin välein kumpaankin suuntaan, poislukien yön tunnit, jolloin Ruissaloon vievä silta oli suljettu autoilta.

Olin kaukaa viisas enkä jäänyt odottamaan yön viimeisimpiä busseja yhtenäkään iltana, vaikka esiintyjäkattaus olisi ollut houkutteleva vielä pikkutunneillakin. Myös työvuoroihin kannatti suunnata reilusti ajoissa, sillä joku bussivuoro oli jäänyt kulkematta, jonka johdosta osa oli myöhästynyt vuoroistaan. Bussit olivat välillä myös täpötäysiä ja yksi vuoro ajoi kokonaan väärää kautta unohtaen ottaa osan kyytiläisistä kyytiin ja jättäen työläiset väärässä paikassa pois.

Yöllä bussia joutui siltasulun vuoksi odottamaan melko kauan. Itse vetelin siinä vaiheessa jo sikeitä, mutta kuulemani mukaan 1,5 tunnin kävely oli nopeampi tapa poistua alueelta yöllä kuin talkoobussi. Osa tuntuikin olevan hiukan käärmeissään talkoobussin hankaluuksista, mutta itse kuuluin niihin kyytiläisiin joilla kaikki sujui niin mallikkaasti, että kuskia oli ilo kiittää kyydistä jokaisella päätepysäkillä.

Talkoobussilla sai kulkea kuka tahansa talkoolainen talkoorannekkeella, majoituspaikasta riippumatta. Majapaikkani ja koulun välillä oli matkaa reipas 1.5km, joten kävelin koulun ja majapaikan välin ja kuljin muutoin talkoobussilla. Helppo ja vaivaton kulkupeli festarialueelle ja pois.

Koko viikonlopun kävijämäärä oli 35 000 henkeä. Jokainen saapui ja poistui yhtä ja samaa siltaa pitkin, miinus vesibussilla kulkijat sekä sukeltamalla saapunut Sorsamies.

Festarifiilistelyä

Hyppäsin perjantaina talkoobussiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä, jotta ehtisin tutustumaan crew-alueeseen, sekä kuvaamaan festarialuetta tyhjänä ennen porttien avautumista. Talkoolaisille oli oma maksuton narikka crew-alueella, joka helpotti kovasti tavaroiden kantamisessa.

Niittylava
Festarialuetta niityllä

Ruissalo on meren äärellä, joten yöllä alueella on viileä päivän hellelukemista huolimatta. Hellevaatteet ei yön tunteina enää lämmittäneet, niinpä mukana kulkikin lämmintä vaatetta jotka oli helppo jättää crew-alueen narikkaan myös vapaapäivänä.

Niemennokka
Hiekkaleikkejä
Ranta-aluetta

Rakastuin Ruissalon alueeseen jo ensimmäisellä bussimatkalla festarialueelle. Alueen ranta-alue oli mielettömän kaunis ja mieleeni tulikin miten mahtavaa olisi nähdä koko Ruissalon alue vaikkapa pyöräillen sen läpi.

Festarialueella oli huikean paljon nähtävää musiikin ohella. Etenkin niityltä rantaan vievän reitin taideteokset ihastuttivat, samoin yksisarvinen, reivikontti ja Ruissifillari.

HALMESMAAx3 taidetta, joka yhdisti festarialueen metsän Niemennokkaan.

Fiilistelin keikoilla laitamilla poissa kaikesta ihmispaljoudesta, sekä tietysti rannan viinibaarissa, paitsi kun niittylavalle nousi Mikael Gabriel. Tummasilmäinen ja hunajaääninen räppäri, ah! Miklun jälkeen jäin hetken mielijohteesta väijymään eturivipaikkaa JVG:hen. Mahtavat keikat!

Ihana Mikael Gabriel

JVG:n jälkeen odottelin yleisön kaikkoamista rauhassa. Tässä vaiheessa loin ensimmäistä kertaa muutamaan tuntiin katseeni maahan ja hämmästyin. Mistä kaikki se roska oli ehtinyt tulla?

Ihmiset potkivat tyhjiä vesipulloja ja limsatölkkejä jalkojensa alta, puoliksi syödyt hampurilaiset ja burritot tiljautuivat maahan ja kenkien pohjiin pyrki tarttumaan likaisen tahmaisia papereita. Omalta osaltani viimeistä keikkaa odotellessa kävin jututtamassa kierrätyspisteillä vuorossa olleita työntekijöitä.

Oli kuulemma hiljaista. Ei paljon kukaan käy. Saa seista ja istua toimettomana. Jaahas.

Öinen Turku häikäisi kauneudellaan vielä valoisana kesäyönäkin, kun kipitin nukkumaan majapaikkaani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *