Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Ready for recycling info!

Kiitos riittävän pitkien yöunien, heräsin ensimmäiseen työvuoropäivään pirteänä ja lähes innosta täristen. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lämmin. Vesipullon täyttöä, aurinkorasvan levitystä ja töppöstä toisen eteen koulun pysäkille odottamaan talkoobussia.

Ruissalo oli yhtä kaunis kuin edellisenäkin päivänä. Ihmeekseni juuri missään ei näkynyt merkkejä edellisen päivän juhlinnasta, vaikka viimeiset juhlijat olivatkin luultavasti poistuneet vain joitain tunteja aiemmin.

Alue oli saapuessani tyhjä juhlakansasta, alkoihan vuoroni lähes samaan aikaan kun portit avautuivat asiakkaille. Kaikki näytti valmiille uuteen päivään. Valmiille ja uudelle. Sille, kuin festarit alkaisivatkin vasta tänään.

Festarityöläisten rooli voi monissa asioissa tuntua huomaamattomalle, mutta uusi päivä osoitti, että jokaisen panos on kokonaisuuden kannalta todella merkittävä.

Crew-alue

Vuoroon kirjautuminen ja vuorosta uloskirjautuminen tapahtuivat crew-alueella. Talkoolaisille oli oma talkookontti, jossa väki jaksoi auttaa mieltä askarruttavissa kysymyksissä iloisesti hymyillen jokainen kerta kun kävin ilmottautumassa tai kysymässä jotakin. Talkoolaisille oli apua ja neuvoja tarjolla koko ajan.

Crew-alueelta löytyi mm. vesipiste, vessat, viihtyisä lepotila, ruokailuteltta, työvälinevarasto, talkoolaisten narikka, suojaisa paikka vaatteiden vaihdolle, aurinkotuoleja, latauspisteet kännyköille ja työpaitatuunaamo. Myös aurinkorasvat olivat vapaassa käytössä. Crew-alueella sai käydä lepäämässä myös vuoron aikana tai hengailla vuorojen ulkopuolella.

Ruokailu

Talkoolaisille oli järjestetty ruokailu ruokalippua vastaan crew-alueella. Ruokalipun sai kirjautuessaan omaan vuoroonsa. Ruisrockin työvuorot olivat noin 7.5 tunnin pituisia ja ruokailu tuli hoitaa ennen tai jälkeen oman vuoron.

Valittavana oli joko kasvis- tai liharuokaa ja ruoan lisukkeena oli salaattia ja leipää. Tarjolla oli mehua, vettä, kahvia, teetä ja hedelmiä. Itse pidin kasvisruoista kovasti molempina päivinä. Hedelmiä, leipää ja juotavaa sai hakea ruokailuteltasta milloin tahansa.

Kaikki Ruisrockissa käytetyt astiat olivat biohajoavia ruokailuvälineitä myöten.

Ensimmäinen työvuoro

Festivaalialueella oli kaksi kierrätyspistettä, toinen niityllä ja toinen rannalla. Ensimmäisenä työpäivänä otettiin Maisan kanssa haltuun niityn kierrätyspiste lähellä niittylavaa. Vuoro alkoi leppoisissa merkeissä ja fiilisteltiin mm. Pariisin kevättä, Popedaa ja Sannia kierrätysneuvonnan ohessa.

Naureskeltiin edellisen päivän ”ei täällä käy ketään” lausahduksille, sillä iloista festarikansaa saapui kierrätyspisteelle tasaisesti. Myönnettäköön, että olin hiukan skeptinen itsekkin sen suhteen, missä määrin jätteiden lajittelu jaksaa ihmisiä kiinnostaa festivaaleilla.

Myös ensimmäistä kertaa Ruisrockissa järjestetty muovinkeräys kiinnosti innokkaana muovin kierrättäjänä; kuinka paljon muovijätettä festareilla syntyy ja kuinka paljon sitä saadaan talteen?

Istumisesta ja tylsyydestä ei vasten ennakko-odotuksia ollut tietoakaan, ja vuoron ensimmäinen puolikas sujui nopeasti ja jouhevasti.

Niityn kierrätyspiste ja kaksi iloista kierrätysneuvojaa. 🙂

Illan edetessä iloinen festarikansa ei tuntunutkaan enää niin iloiselle, vaan ennemminkin välinpitämättömälle. Hampurilaisen jämät jaksettiin kantaa roskiksille saakka, mutta ei laittaa bioastiaan tai edes roskiin, vaan heittää vasten bioastiaa aivan kenkieni juureen.

Roskikset olivat myös ilmeisen houkuttelevia pissapaikkoja, joskin napakalla kahden naisen vastarinnalla lorottelijat siirtyivät paria tapausta lukuunottamatta suosiolla kauemmaksi.

Sitä mukaa kun kello raksutti eteenpäin, ihmisten juhlakunto ja välinpitämättömyys roskia kohtaan nousivat. Maa ja lähellä olevat pöydät alkoivat roskaantua. Vuoron alusta saakka pyrittiin huolehtimaan myös pisteen ympäristön siisteydestä ja kerättiin roskat oikeisiin astioihin. Kyllä, ihmiset roskasivat maata surutta myös kierrätyspisteen ja jäteastioiden vieressä.

Lisättiin herttaisen hymyn ja kepeiden tervehdysten taktiikkaan oikeiden roska-astioiden kansien avaus asiakkaiden kävellessä roska-astioita kohden. Se toimi. Ihmiset olivat pääosin hyvillään saamastaan palvelusta ja siitä, ettei omia käsiä tarvinnut liata tarttumalla jäteastioiden kansiin.

Illan kuluessa laajennettiin siivousreviiriä. Ihmettelin kuinka yhtään siivoustalkoolaista ei näkynyt lähettyvillä siivoamassa lähes koko illan aikana. Etenkin reunimmaisen ruokakojun edusta ja sen vastapäiset pöydät alkoivat olemaan ikävän näköiset. Mainitsin asiasta myös vastaavalle, joka sanoi kutsuvansa porukkaa siivoamaan. Ketään ei kuitenkaan näkynyt moneen tuntiin.

Eräs asiakas silmäili roskaantuvaa maata ja totesi surullisesti: ”Tämä roskainen maa kuvastaa ajan henkeä, vai mitä?”

Työpisteen edusta, joka pyrittiin Maisan kanssa pitämään siistinä.

 

Samaan aikaan vastapäisen ruokakojun edessä.

Vastapainona välinpitämättömyydelle osa festarikansasta oli aidosti kiinnostuneita jätteiden lajittelusta. Puolet tiesivät itse tarkalleen oikean astian tuomalleen jätteelle, puolet taas kaipasivat opastusta. Jokunen jäi juttelemaankin roskista ja kierrättämisestä.

Kiitettiin pisteellä asioineita ihmisiä siitä että he toivat roskat roskiin, eivätkä heittäneet niitä maahan. Kiitos tuntui ilahduttavan ihmisiä ja etenkin hyvien illanjatkojen toivotus sai aikaan hymyjä ja palaavia asiakkaita. Eniten ilahdutti asiakas joka kertoi ettei tiennyt mitään kierrättämisestä, mutta palasi vartavasten kiittämään meitä hyvästä palvelusta ja asialle omistautumisesta sekä omasta, että siskonsa puolesta.

Olisikohan niin, että oman persoonan peliin lataamisella olisi selvä vaikutus myös kierrätysinnokkuuteen? Maisan ja Katjan superduo teki ainakin hitokseen hyvää duunia!

Mitä jäi käteen ensimmäisestä vuorosta?

Vielä kaksi tuntia ennen vuoron päättymistä kuvittelin miten heilun loppuillan keikoilla ilo ylimmillään. Vaan totuus oli toinen vuoron päätyttyä.

Vaikka olenkin käynyt festareilla ennenkin ja vaikka vietin alueella jo edellisen illan, tuntui kuin olisin ollut jossain toisessa maailmassa koko loppuillan. Huolettomuuden tilalla oli hippi-Katjan syvissä vesissä sukeltelevat ajatukset, jotka veivät kepeän juhlamielen mennessään.

Vaeltelin alueella vailla päämäärää, katse ja kameran linssi kohti roskia. Ihmispaljous, ruokakojujen pitkät jonot, tai edes lavalla energisesti heilunut Antti Tuisku eivät sytyttäneet. Suunnistin crew-alueelle ja juttelin hetken kierrätysasioista siivous- ja kierrätystiimin vastaavien kanssa.

”Kotimatkalla” pohdiskelin sekä ihmisten välinpitämättömyyttä, että ihmisten välittävää asennetta. Jos kukaan ei viitsisi viedä roskia roskiin tai nostaa muiden maahan tiputtamia roskia, millaisessa roskameressä me kahlattaisiin?

Vaikka kauhistelinkin ihmisten kykyä roskata maata niin huolettomasti, tunsin syvää kiitollisuutta kaikkia niitä vapaaehtoisia, palkattuja ja festarikävijöitä kohtaan jotka jaksoivat välittää. Nimittäin jokaisella roskiin viedyllä roskalla on väliä. Jokaisella roskaamattomuutta ja kierrätystä edistävällä asialla on väliä.

Minulla ja minun pienellä blogilla on väliä. Pakko olla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *