Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Ensimmäinen huomio: Ison reissukassin kanssa on raivostuttavaa änkäytyä pieneen vessaan. Tai etsiä rautatieasemalla toista vessaa, jossa mahtuisi jopa kääntymään. Käytä ensi kerralla junan vessaa.

Toinen huomio: Jos haluaa olla sekä ympäristöystävällinen, että juoda kupin kahvia, oman kupin mukaan ottaminen kannattaa. Yllättävän moni Take-away kahvin myyjistä suhtautuu huikean positiivisesti oman mukin käyttöön kertakäyttökuppien sijaan. Pasilan aseman R-kioskilla kertakäyttömukien lisäksi hinnastossa oli mainittuna erikseen oman mukin täyttö. Peukku sille!

Koulumajoitus

Kiitos nykytekniikan, olin päässyt jo pikkuisen tutustumaan tulevaan työpariini Maisaan Whatsapp:n kautta. Molemmat reissasi yksin ja molemmat saapuivat Turkuun samaan aikaan. Oli siis näppärää sopia treffit aseman lähelle ja suunnata majoituskoululla järjestettävään talkoolaisten alkuinfoon yhdessä ruokakaupan kautta.

Vaikka Topeliuksen koululle ei asemalta ollutkaan kuin vajaan 2km:n matka, ison kassin kanssa kävely ei pitkän junamatkan jälkeen houkuttanutkaan, vaikka luulin istumisesta puutuneen ahterini olevan toista mieltä. Yllätin Maisan lisäksi myös itseni tarjoamalla meille taksimatkan. Samalla tenttasin taksikuskilta hyviä, pieniä ja paikallisia yrittäjävetoisia ruokapaikkoja.

Hiivattiin ekologinen kävely, kun on vaarassa lytistyä kassin painosta kasaan. Sitäpaitsi tuin paikallista taksiyrittäjää. Hyss, julkisista ei nyt puhuta.

Koulun aulassa kirjoitettiin talkoosopimukset, saatiin ranneke ja työpaita, sekä ilmottauduttiin majoitukseen. Koulumajoitus oli järjestetty luokkiin (noin 20 henkeä per luokka) ja oma luokka oli ennalta määrätty. Koululta sai vuokrata ohuen retkipatjan muutaman euron panttia vastaan, mutta patjakasaa silmäillessä olin kieltämättä hyvin tyytyväinen omaan ilmapatjaani. Kannatti jaksaa kantaa se mukana.

Yleisilmeeltään koulu oli siisti ja aulassa oleva koulun henkilökunta kertoi mielellään mm. suihkujen käytöstä, aamupalasta pientä maksua vastaan (vaalea tai tumma leipä, kahvi tai tee, tuoremehu, kananmuna ja omena yht. 5€) ja muista mieltä askarruttavista asioista.

Koulumajoitus tapahtui Topeliuksen koululla.

Talkoolaisten alkuinfo

Kun tavarat olivat luokassa, oli aika kipittää koulun saliin talkoolaisten alkuinfoon. Musiikin ja yhteisen osion jälkeen jakauduttiin luokkiin talkootehtävien mukaan. Luokissa kuultiin yksityiskohtaisempaa infoa omaan työtehtävään liittyen, joskin suurin osa läpikäydyistä asioista oli kerrottu jo sähköpostiviesteissä.

Pikasilmäyksen perusteella oli melko helppo tulkita kuinka moni oli paikalla aidosti innoissaan ja ketkä taas vain ilmaisen festarilipun vuoksi. Tulkinta osoittuikin myöhemmin täysin paikkaansa pitäväksi, sillä samat kännyköitään pläräävät tyypit aiheuttivat myöhemmin käytöksellään negatiivisia fiiliksiä toisille, jotka olivat hommassa 110% mukana.

Talkoolaisten kysymykset liittyivät pitkälti niihin aiheisiin, joita oli käyty läpi jo sähköposteissa, koulun salissa, sekä luokassa. Voisikin sanoa, että talkoolaiset opastettiin hommaan perusteellisesti kertausten kautta. 🙂

 

Tutustuminen muihin talkoolaisiin

Alkuinfon jälkeen talkoolaisille oli järjestetty pienimuotoista hengailua koulun lähipuistossa. Sitä ennen puistoon saapuneista talkoolaisista otettiin yhteiskuva.

Sukellus pallon sisälle ja eikun jalkapalloa pelaamaan!

Paikalla oli myös Turun nuorisopalvelut, joka tarjosi kivaa tekemistä kuten mm. sumopainia, pallojalkapalloa (superhauskaa!) ja mölkkyä. Taustalla soi musiikki ja takalistoa sai leppuuttaa säkkituoleissa. Illan kuluessa meille tuotiin myös pientä naposteltavaa.

Rennot puitteet oli mitä oivallisemmat tutustumiseen toisien talkoolaisten kanssa. Ei tarvinnut kuin avata suu. Ja minultahan se kävi. 😀 Pääsin tutustumaan tulevan työparin Maisan lisäksi myös koululla yöpyvään Hennaan ja siivoustiimissä olevaan Sariin. Ja pariin muuhun, jotka eivät sitten jääneetkään mieleen sen enempää.

Puistossa hengailu jatkui vielä iltahengailulla uusien tuttavuuksien Hennan ja Maisan kanssa kaunissa kesäisessä Turussa. Lähimmän ruokapaikan metsästys vaihtui Aurajoen rannalla kävelyyn ja ruokailuun torilla. Pieni iltakävely tuli tarpeeseen tulevia yöunia ajatellen.

Iltafiilikset

Koululla vielä pikainen suihku (suihkut oli tosi siistit) ja yrittämään unta. Toiset yksin tulleet tunnisti tavaroista tehdyistä bunkkereista, joilla viestittiin selkeästi oman tilan tarve ja rajat. Pari ”kuppikuntaa” taas kikatteli omissa nurkissaan, eikä juttuun ollut kovin helppo päästä heidänkään kanssa. Edes minun.

Hiljaisuus alkoi joka ilta klo 23, ymmärrettävästi osan täytyy saada unta ajoissa työvuoroa varten. Unta taisi haluta osa jo ensimmäisenä iltanakin, sillä klo 22.50 yövaatteita kassista varovasti kaivaessani sain osakseni äänekästä huokailua ja silmien pyöritystä. Sorry!

Uni ei oudossa ympäristössä tullut ihan sovinnolla, joten kuulokkeiden mukaan ottaminen osoittautui ilmapatjan ja oman tyynyn lisäksi huippuhyväksi ideaksi.

Alkuinfo ei tarjonnut mitään uutta tai ihmeellistä, joten en pitänyt sitä kovin tärkeänä omalla kohdallani. Saapuminen jo ensimmäisenä päivänä mahdollisti kuitenkin muihin tutustumisen ja nukkumapaikan saamisen ajoissa, sillä ainakin luokka jossa itse majoituin, tuli yön ja seuraavan aamun aikana melkoisen täyteen. Myöskään talkoosopimuksesta, rannekkeesta ja työpaidasta ei tarvinnut kantaa enää huolta ennen ensimmäistä työvuoroa.

Yep, paikalle selvitty ja pieni ennakkokurkistus festarityöläisen viikonloppuun tehty. Alku onkin leppoisa, sillä kauneusunien jälkeen viikonlopun rutistus alkaa vapaapäivällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *