Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Lauantai-illan vakavasta mielentilasta ei ollut merkkiäkään, kun heräsin taas virkeänä uuteen päivän. Tosin jalat huusivat vastalauseita noustessa, sillä edellisten päivien kävelyt ja jalkeilla olot tuntuivat pohkeissa pienenä poltteena ja jäykkyytenä. Tennareiden sijaan varustin jalkani tukevilla lenkkareilla.

Kuten ruissiviikonloppuisin aina, myös kolmas festaripäivä oli aurinkoinen. Lierihattu, aurinkolasit, vesipullo ja aurinkorasva matkaan.

Työpiste rannalla

Edellisen päivän tapaan suunnattiin syömään crew-alueelle ennen Maisan ja minun vuoron alkua. Tälläkin kertaa kasvisruoka oli hyvää ja tarjolla olevat pähkinät päätyivät kuppiin evääksi myöhempää varten.

Kaikki Ruisrockissa käytetyt ruokailuastiat olivat biohajoavia ruokailuvälineitä myöten.

Työskentelimme edellisenä päivänä niityn puoleisella kierrätyspisteellä ja viimeisen vuoron pääsimme tekemään rannan kierrätyspisteelle. Tätä olinkin kovasti toivonut, sillä oli mielenkiintoista päästä näkemään olisiko täysin erilaisella ympäristöllä vaikutusta ihmisten toimintaan ja asenteisiin jätteiden lajittelua kohtaan.

Matkalla rannalle bongasin 3 Kaverin jäätelöauton ja kiusaus muodostui aivan liian isoksi. 3 Kaverin Jäätelö on kolmen kaveruksen perustama suomalainen jäätelötehdas, joka valmistaa jäätelöt lähellä tuotetuista raaka-aineista luonnollisesti ilman keinotekoisia maku-, väri- ja aromiaineita. Ja hyvää oli!

3 Kaverin jätskiauto on komea, vuoden 1969 Citroen HY Camionette.

Maisemat olivat kohdallaan sunnuntain työpisteellä. Ilma oli aurinkoinen, ihmiset iloisia ja pieni tuulenvire viilensi helteessä. Vesipiste oli aivan kivenheiton päässä ja kierrätyspisteelle kuului musiikki niin rantalavalta kuin minirantalavaltakin, johon oli suht esteetön näköyhteys.

Kesä, merenranta, hymyilevät ihmiset, roska-astioihin päätyvät roskat ja hyvä musiikki, mitä muuta olisi voinut enää pyytää!

Maisema työpisteeltä

Rannan kierrätyspisteellä kävi vähemmän ihmisiä kuin edellisenä päivänä niityn puolella. Kirkkaasti suurin osa ihmisten tuomasta jätteestä oli limsatölkkejä ja biojätettä. Ja kirkkaasti isompi osa roskasta päätyi sinne minne pitikin.

Siivottavaa ei rannan tuntumassa ollut lähellekkään niin paljoa kuin niityn puolella. Ehkäpä ihmisten juhlakunto oli maltillisempi viimeisenä festaripäivänä, väki oli rannan tuntumassa selkeästi edellisen illan juhlijoita iäkkäämpää ja kaunis rantaympäristö houkutti viemään roskat roskiin.

Ranta-alueella kulki sekä Ruisrockin omia vapaaehtoisia siivoamassa rantaa aktiivisesti, että Pidä Saaristo Siistinä ry:n porukkaa, jotka keräsivät pullot ja tölkit talteen rannalta.

Pieni osa kerätyistä tölkeistä, jotka odottavat lajitteluvuoroaan.

 

Tölkit ja pullot lajitellaan keräyksen jälkeen.

Vuoro sujui leppoisasti ja mukavasti loppuun saakka ja nokkiinsa ottaneet jäykät jalatkin vetristyivät tanssahdellessa päivän ajan Nikke Ankaran, Kirosäkeen, Teflon Brothersin, Gettomasan, Sean Paulin ja Ultra Bran tahtiin. Ei huono kattaus laisinkaan. Come backin tehnyt Ultra Bra räjäytti koko potin ja jengiä oli aivan hurjasti. Ohi kulkevat Viking Linen ja Silja Linen laivat nostivat osaltaan juhlakansan tunnelmaa ihmisten vilkutellessa laivojen kansilta.

Nikke Ankara rantalavalla

 

Teflon Brothers

Työsuhde-edut olivat loistavat koko päivän ajan eikä iloista mieltä lannistanut mikään. Mieleenpainuvin kohtaaminen tapahtui pienen, alle kouluikäisen pojan kanssa, joka niin reippaana tuli oppimaan mikä roska laitetaan mihinkin astiaan. Etenkin pikkuisen muovipalan pudottaminen suureen muovinkeräyslaatikkoon oli pojasta tosi jännittävää.

Vapauduttuamme omalta työpisteeltä kierrätysneuvonnasta, siivoilimme Maisan kanssa Hennan apuna roskia alueelta. Crew-alueella jäimme vielä tyhjentämään bioastioita ja juttelemaan hetkeksi vastaavien kanssa hyvin sujuneesta päivästä. Loistava päivä kerrassaan!

Bioastian tyhjennys käynnissä.

Talkoolaisten loppubileet

Talkoolaisille oli järjestetty loppubileet Turun uudessa Aalto -yökerhossa. Aurinkorasvan ja hiekan muodostama kerros pakotti kipittämään suihkun kautta ja saipa siinä samalla vaihdettua shortsit mekkoon ja lenkkarit balleriinoihin.

Muutaman päivän pieniruokaisuus ja vesitankkaus oli tehnyt varmasti kropalle ja iholle hyvää, mutta nyt alkoi olla jo nälkä. Kotoa tuli viesti ”mitä ostan kaupasta seuraavalle viikolle?”, vastasin että ihan sama, kunhan saan ruokaa. 😀 Yökerhossa oli tarjolla pientä naposteltavaa, joten lienee sanomattakin selvä että parkkeerasin itseni ensin pöydän ääreen. Kylmä juoma jonottamatta varttia tuntui luksukselle.

Talkoolaiset saivat yökerhoon käyttönsä hauskan funboxin, joka oli ilahduttanut Ruisrockissa VIP-vieraita. Napattiin Hennan ja Maisan kanssa muistot toisistamme talteen.

Kuva ja nimet julkaistu asianosaisten luvalla.

Yö toi tullessaan vielä yhden kohtaamisen, kun löysin itseni tanssimasta ja laulamasta Auroraa Turun mukulakivikadulla, minulle täysin ennalta tuntemattoman ihmisen kanssa. Mahtava, hauska ja kerrassaan unohtumaton päivä!

Kannatti lähteä, nähdä ja kokea kaikki!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *