Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Jo kuukausi sitten tuijotin hammastahnatuubia mietteissäni; tuubi tyhjenee eikä kaapissa ole uutta. Minun on alettava ottamaan selvää kuuluuko hammastahna yhdeksi niistä hankinnoista, jonka ostamatta jättämisellä voisin vähentää turhaa pakkausjätettä. Siis voiko hammasystävällistä, ympäristöä kuormittamatonta hammastahnaa ylipäänsä valmistaa itse.

Jotta siirtymä kaupan hammastahnasta itse valmistettuun hammastahnaan ei vaikuttaisi todellisuutta suuremalle loikalle, myönnän tutkailleeni hammastahna-asiaa ennenkin, joskin hiukan toisenlaisten tarkoitusperien vuoksi. Aloin suosimaan hammastahnoja jotka ovat SLS (sodium lauryl sulfate) vapaita, fluoridittomia ja vegaanisia. Ai että miksikö? Siksi, etten pitänyt monia hammastahnoissa olevia ainesosia enää tarpeellisena itseni ja perheeni suuhygienialle.

Ekompi vuosi laittaa minut perehtymään hammastahnaan uudelleen, sillä nyt asiaa on tarkasteltava myös ympäristön kannalta. Hammastahna on pakattu muoviseen tuubiin, sekä toisinaan myös pahviseen pakkaukseen. Lisäksi hammastahna syljetään viemäriin, josta hammastahnan kemikaalit päätyvät ympäristöön. Voisiko tämän muovituubin ja kasan kemikaaleja jättää jatkossa kokonaan hankkimatta?

Mitä hammastahna sisältää

Jos hammastahna olisi niin valtavaa myrkkyä, että sen oikeanlaisesta käytöstä olisi todellista hengenvaaraa ihmisille, ei sitä Suomessa sellaisenaan myytäisi ja suositeltaisi käytettäväksi. Yllättävän harva kuitenkaan tietää, ettei hammastahnaa saisi käyttää pienenpientä nokaretta enempää ja että hammastahna olisi hyvä sylkeä, sekä purskutella suusta pois. Alle 3-vuotiaille ei suositella fluorihammastahnan käyttöä kuin kerran päivässä hyvin pienenä määränä, sillä pienet lapset nielevät tahnan helposti.

Myös hammastahnatuubin takaosassa huomautetaan lasten hammastahnan suositusannoksesta, kehoitetaan valvomaan lasten hammastahnan käyttöä ja pyydetään ottamaan yhteyttä lääkäriin, mikäli käytössä on muita fluorituotteita. Hammastahnasta on myös aikojen saatossa poistettu ainesosia, joiden on havaittu olevan terveydelle ja ympäristölle haitallisia. Täysin harmittomana arkista ystäväämme hammastahnaa ei siis voida pitää.

Eikö olekkin melko luonnotonta, että pesemme suumme aineilla, joita ei saisi lainkaan niellä ja päästää vatsaan?

Fluoridi

Suurimpana syynä hammastahnan annossuositukseen on hammaskiillettä kovettava fluoridi, joka on liikaa käytettynä myrkyllistä. Fluoridi imeytyy suun limakalvoilta verenkiertoon ja päätyy nieltynä suolistoon. Fluoridin tehtävä hampaiden hoidossa on ehkäistä hampaita reikiintymästä.

Suomalaiset saavat fluoridia hammastahnan lisäksi elintarvikkeista ja juomavedestä. Esimerkiksi Kymenlaaksossa raskaana oleville, sekä pienille lapsille on paikallisesti suositeltu muun juomaveden käyttöä enimmäispitoisuusraja-arvojen ylittävien fluoridipitoisuuksien vuoksi. Liian suurina määrinä fluoridi aiheuttaa hampaiden kiillelaikkuisuutta, joka on haitallisinta erityisesti pysyvien hampaiden muodostuessa.

Fluoridin puolesta ja vastaan on käyty kiivasta keskustelua ympäri maailmaa. Aiheesta löytyy maailmalta paljon tietoa ja tutkimuksia, joihon suosittelen lämpimästi paneutumaan. Myös meillä Suomessa esimerkiksi Hammaslääkäriliiton sivuilla ja Terveyskirjaston sivuilla molemmissa kerrotaan fluoridin olevan haitallinen suurissa määrin käytettynä. Fluoridin haittoja ruotii myös Elina Hytönen aiheilla Fluorilla tyhmäksi ja Fluori-Suuri valhe.

Valhe tai ei, voisiko hampaiden reikiintymistä sittenkin estää terveellisellä ruokavaliolla ja huolellisella puhdistuksella saantirajoitusta vaativan fluoridin sijaan?

Natriumlauryylisulfaatti

Jos kärsit aftoista, pienistä kipeistä rakkuloista suussa, voi suurin syyllinen kenkulle vaivalle löytyä hammastahnasta. Sodium lauryl sulfate, SLS, on sulfaatti joka aiheuttaa hammastahnan vaahtoamisen ja ärsyttää suun limakalvoja. Turun Yliopiston hammaslääketieteen laitoksen johtaja Jorma Tenovuo valottaa SLS:n käyttöä näin:

”Ensimmäinen, ei-hammaslääketieteellinen syy aineen käyttämiseen on oletus siitä, että kaiken millä pestään tulisi vaahdota. SLS:a pidettiin vuosikymmenet turvallisena aineena, kunnes 1990-luvun alussa valmistunut norjalaisen Bentte Herlofsonin väitöskirja osoitti natriumlauryylisulfaatin vaikuttavan suun limakalvoihin. Sen jälkeen on tehty vastaavia kokeita, ja tulokset ovat olleet samanlaisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että SLS aiheuttaisi aftoja. Se vain provosoi niiden syntymistä.”

Samaisessa artikkelissa Hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyrylä kertoo omakohtaisesta kokemuksesta aftojen ja SLS:n yhteydestä. Vaihdettuaan hammastahnan SLS-vapaaseen hammastahnaan, aftavaiva katosi. Saman allekirjoitan myös itse entisenä aftavaivaisena.

Koska ihmismieli sanoo että puhdasta tulee vain vaahdon avulla, on ihan ok laittaa suuhun kemikaalia, joka tutkitusti ärsyttää limakalvoja ja horjuttaa suun terveyttä?

Parabeenit

Parabeeneja käytetään kosmetiikan ja hygieniatuotteiden säilöntäaineina ja yltääpä sen lonkerot myös elintarviketeollisuuteen. Parabeenit ovat allergisoivia, niillä on lievä estrogeeninen vaikutus ja ne saattavat lisätä rintasyövän riskiä. Parabeenialtistus on suurempi synteettisesti valmistettujen parabeenien osalta, kuin luonnon omien parabeenien. Vaikka esimerkiksi THL puhuu parabeenien turvallisuuden puolesta, viimeinen lause artikkelissa kuuluu näin:

”Viranomaisten yleinen käsitys on, että tämänhetkisellä altistumistasolla parabeenien käyttö ei aiheuta terveysriskiä, mutta tilannetta seurataan.”

Täysin vaaraton tämä säilöntäaine ei ole, sillä Euroopan komission tiedekomitea on asettanut parabeenien käytölle pitoisuusrajoituksia. Parabeenien on tutkittu läpäisevän istukan, joka puolestaan altistaa syntymättömät sikiöt vakaville kehitysvaurioille, kuten sukupuolielinten epämuodostumille.

Jos parabeenit olisivat harmittomia, ei niiden käyttöä kosmetiikkatuotteissa olisi alettu välttää, eikä kenenkään tarvitsisi ”seurata tilannetta”.

Triklosaani

Triklosaani, eli triclosan (piiloutunut ainesosaluetteloon myös nimillä Irgasan, Ster-Zac ja Cloxifenolumon) on onneksi poistunut suunhoitotuotteiden ainesosaluetteloista, eikä suotta. Triklosaania käytettiin varsin yleisesti hammastahnoissa. Vuonna 2007 Hammaslääkäriliitto antoi suosituksen, jonka mukaan triklosaania sisältäviä hammastahnoja ei suositella yleiseen käyttöön. Haluan silti nostaa triklosaanin tärkeänä kemikaalina mukaan, jotta jokainen ymmärtää millaisten kemikaalien kanssa olemme hyväuskoisina eläneet ja elämme päivittäin.

Triklosaani on yhdistetty antibioottiresistenttien bakteerikantojen syntyyn. Kemikaaleista viemäreihin ja vesistöihin päätyvä triklosaani edistää riskiä sairastua niin, ettei antibiootit enää pure. Tämä taas voi olla valtava uhka koko ihmiskunnalle. Lisäksi triklosaani aiheuttaa monia pienempiä haittoja, kuten silmävaurioita, ihon ärsyyntymistä ja hormoonitoiminnan häiriöitä. 

Tätä säilöntä- ja antimikrobista ainetta käytetään edelleen kosmetiikkatuotteissa, kuten shampoissa, deodoranteissa, kasvovesissä ja -voiteissa. Tänä vuonna Yhdysvaltojen Minnesotaan on tullut voimaan laki, joka kieltää triklosaania sisältävien puhdistusaineiden myynnin.

Suunhoitotuotteissa, jotka ovat suorassa kosketuksissa limakalvoihin, triklosaania ei enää käytetä. Ihonpuhdistustuote joka sisältää 0,3 % triklosaania, riittää pilaamaan 2 metriä syvän, kilometrin pitkän ja 250 m leveän vesimassan. Triklosaani on todellinen ympäristömyrkky, joka on maaperään joutuessaan varsin pysyvä aine. Se häiritsee tutkitusti kalojen käyttäytymistä.

Joko tekee mieli kurkata omien kemikaalipurkkien taa, tai tsekata hammastahnatuubin ainesosaluettelo?

Synteettisien kemikaalien haitat

Synteettiset kemikaalit tappavat luonnollista bakteerikantaa jotka edistävät terveyttä, olipa kyseessä sitten kodin puhdistusaine tai hammastahna. Kodin pintoja herkimmille, suun limakalvoille, turhien kemikaalien määrä on aikamoinen rasitus. Kemikaalit kulkeutuvat limakalvoilta verenkiertoon ja vaikuttavat sitä kautta kokonaisvaltaisesti terveyteemme. Eipä ihme, että jopa hammaslääkäriliitto suosittaa, ettei hammastahnaa tulisi käyttää suuria määriä.

RDA-arvot

RDA (Relative Dentin Abrasivity tai Radiotrace Dentin Abrasivity) -arvo kertoo hammastahnan hankausarvon. Hankausarvo on korkeampi hampaita valkaisevalla tahnalla. Liian korkea RDA-arvo vahingoittaa hampaan pintaa aiheuttaen hampaille kiillevaurioita. Suomessa RDA-arvolle ei ole annettu suosituksia, kun taas muualla maailmassa asiaan on jo kiinnitetty huomiota. Kansainvälinen raja-arvo 250 RDA on monien hammaslääkärien mielestä aivan liikaa, kun arvon pitäisi heidän mielestään olla alle 100. Kaikissa hammastahnoissa ei kerrota RDA-arvoja, jolloin etenkin valkaisevien hammastahnojen soveltuvuus hampaille jää täydeksi arvoitukseksi.

Hammastahna on kuin huono Kinder-yllätys: Kemikaalien terveys- ja ympäristöhaitat tulevat täytenä yllätyksenä näpsäkän paketin ja makean maun jälkeen.

Mistä hyvä suuhygienia koostuu

Samoin kuin puhtaus ei tarvitse vaahtoa, ei terve suukaan tarvitse Pepsodenttia. Suun terveys koostuu terveellisestä ruokavaliosta ja suun puhtauden ylläpitämisestä. Molemmat vaativat viitseliäisyyttä, eivät lisäaineilla kyllästettyjä suunhoitotuotteita, joiden kemikaalit imeytyvät suun herkiltä limakalvoilta verenkiertoon ja päätyvät nieltyinä suolistoon. Hyvä suuhygienia ei myöskään vaadi ympäristön myrkyttämistä viemäriverkoston kautta.

Ruokavalion ja suun (hampaat ja kieli) putsaamisen ohella ihmisen oma sylki on suun luonnollinen puhdistusaine. Syljessä on paljon hyödyllisiä mikrobeja, jotka varmistavat suuhun tervettä bakteerikantaa.

Suun puhtautta on helpoin ylläpitää hammasharjalla ja hammaslangalla. Harjaamalla hampaat säännöllisesti kaksi kertaa päivässä, sekä puhdistamalla hampaanvälit ja kielen, suu kiittää puhtaana ja terveenä. Hammastahnaostoksille kannattaa suunnata tuntosarvet koholla. Mitä kauniimpi paketti ja suurimmat lupaukset, sitä huolellisemmin lue ainesosaluettelo.

Suun epänormaalia toimintaa, kuten hammaskipuja ja pahanhajuista hengitystä ei kannata kuitenkaan painaa villasella. Sensijaan että hankkisit raikkaamman makuista hammastahnaa tai (terveyden) räjäyttävää suuvettä, kipaise mielummin hammaslääkäriin. Hampaat on syytä tarkistaa säännöllisesti myös ilman poikkeavia oireita.

Voiko hammastahnaa tehdä itse

Mitä pidemmälle kahlaan hammastahnaviidakkoon, sitä varmempi olen että hampaat puhdistuvat ympäristöystävällisemmin. Mitä markettien hammastahnoihin tulee, ilmoitin juuri miehelleni ettei niillä ole meille enää mitään asiaa. Koskaan. Paitsi jos joku vieras salakuljettaa mukanaan. Siinäkin tapauksessa lupaan pitää pienen (puuduttavan) luennon hammastahnojen kemikaaleista.

Terveydelle parempana pitämäni hammastahnat saavat myös jäädä ostamaan ihmiskokeeni ajaksi. Jos sinua ei omatekemä hammastahna houkuttele, löytyy ekohammastahnoja laidasta laitaan. Ennenkun tyrmäät kemikaalittomammat hammastahnat, tutustu vielä hammastahnojen saloihin. Kemikaalien vaikutus terveyteen ja luontoon tulisi ottaa vakavasti.

Luonnollisempia keinoja hampaiden puhdistukseen on tarjolla paljon, joten nyt on aika perehtyä asiaan, valita suosikkiresepti itse tehtyyn hammastahnaan, herättää uinuva kotikemistini ja kokeilla ennakkoluulottomasti miten hampaat pestään itse tehdyllä hammastahnalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *