Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Ajan kulumisen huomaa parhaiten aina kun vuosi alkaa olla lopuillaan. Onko siitä hetkestä tosiaan nyt vuosi, kun aloin pohtimaan tämän blogin kirjoittamista? Kyllä vain, ohhoh!

Ekomman vuoden räikein rike

Kun kotiremppa ei edisty kovin vauhdikkaasti, on hyvä muuttaa toimisto toiseen ja päättää remontoida se ”pikkukodiksi”, jossa voi lapsiviikolla lasten ollessa koulussa (matkaahan meillä kertyy 45km suuntaansa) mies tehdä töitä ja minä kevään sekä ensi syksyn mittaan odotella koulukkaita vauvan kanssa.

Lähtötilanne

Toimisto oli tarkoitus rempata ja sisustaa niin, että mahdollisimman vähän hankittaisi uutena. Vaan kuinkas kävikään? Kun pian 14-vee astui ensimmäisen kerran toimistoon, päästi hän hämmästyneen huudahduksen: Tämähän on nykyaikainen ja hieno, ei yhtään teidän näköinen. Jep, tänks. 😀

Ei sillä etteikö me yritetty välttää Ikeaa, kyllä yritettiin. Kierrettiin kolmen kaupungin kirpputorit ja kierrätyskeskukset, sekä selattiin nettikirpparit siinä toivossa, että toimistoon löytyisi ergonominen työpöytä, työtuoli, ajateltuun värimaailmaan passaavat tekstiilit ja minun ehdoton vaatimus; nojatuoli jossa voisin imettää vauvaa rauhassa ja salaisimmissa haaveissa levätä, ottaa jopa pienet päiväunet mikäli vauva valvottaisi öisin ja sattuisi nukkumaan päivällä. Useamman lapsen kanssa kun nukkuminen ei ole selviö, mutta aikaiset aamuherätykset ja kouluunlähtö ovat vakiot.

Seinät saivat pintaan lahta eri harmaata ja lattia laitettiin tumman ruskealla laminaatilla. Niin, kotonahan meillä on vanhaa lankkulattiaa. 🙂

Siistiä ja mukavaa nojatuolia, tai mitään muutakaan yllä luetelluista asioista ei löytynyt kierrätettyinä. Kotoa tuotiin jotakin ylimääräistä, kuten tyynynpäällisiä, taulu, hylly, sateenvarjo ja kannellinen säilytyslaatikko sekä muutama ruukku. Kirpparilta tarttui mukaan kynttelikkö, teemuki, inspiraatiokirja kirjoitustukosten liuoittamiseen, sekä anopin tuoman feikkikynttilän alle muumialunen. Muut hankittiin uutena.

Kun ajoreitti kulki Ikean kautta, päätettiin olla suosimatta kotimaista ja hakea kaikki tarvittava sieltä, paikasta jonka miellämme miehen kanssa maanpäälliseksi helvetiksi. Nojatuolin kanssa kävi niin, että satanen lisää euroja tiskiin ja tarjoussohva kyytiin. Onhan siinä nyt mukavampi ottaa niitä kuviteltuja päiväunia, istuttaa palaverivieraita ja isompien lasten tehdä koulun jälkeen läksyjä ja levähtää. Seliseli.

Toimistosta tuli kiva ja viihtyisä, etenkin kirjoitustyötä inspiroiva ympäristö, mutta samalla tuli kyllä tehtyä koko vuoden suurin epäekoin teko.

Ekovauvan mahamatkan puoliväli!

Raskaus on edennyt jo puoliväliin ja vointi on viimein mitä mainioin! Joulun alla olevat kiireet niin töissä kun lastenkin kanssa taittuu nyt huomattavasti helpommin, kuin yyberväsyneenä ja pahoinvoivana.

Rakenneultrassa kaikki oli kunnossa, eikä viikon vaivanut pelkonikaan siitä, että vauva on varmasti kuristumaisillaan napanuoraan, näyttänyt ainakaan sillä hetkellä pitävänsä paikkaansa. On kyllä uskomatonta, miten nykyaikana voi nähdä kaikki pienet sisäelimet ja tärkeät aivojen osat niin tarkasti!

Minimies piti kättä tiukasti kasvojen edessä koko ultran ajan.

 

Ultran ja hyvin ulkopuoleltakin tuntuvien vauvan liikkeiden johdosta koko raskaus on taas konkretisoitunut enemmän, miehellekkin. On hiukean ihanaa odottaa yhdessä, kun mies on niin täysillä odotuksessa mukana. Myös muut lapset odottavat innokkaasti, samoin kun miehen vanhemmat.

Hyvien ultrauutisten jälkeen hoitaja kertoi sukupuolen näkyvän, mikäli se tahdottaisi tietää. Ja niinhän siinä näyttäisi vahvasti käyvän, että veljeskatras kasvaa neljästä viiteen. 🙂

 

Jouluvalmisteluja ja joulun rauhaa

Minä joka en koskaan lähetä joulukortteja, askartelin ja lähetin ne tänä vuonna. Tein poikkeuksellisesti opettajille ja eskarin ihanille tädeille itse pienet joulumuistamiset, leivottiin piparit, koristeltiin kuusi ja kaikkea mahdollista hyvissä ajoin. Jouluruuat on hankittu ja valmistettu paria leipomusta lukuunottamatta ja tarvittava siivous tehty. Lahjat on hankittu.

Tänä jouluna aiomme yrittäjämieheni kanssa jäädä lasten tavoin pienelle lomalle, ja pyhittää joulun ja uuden vuoden välisen ajan mahdollisimman tehokkaasti perheelle ja levolle. Emme sukuloi ja istu autossa jouluruuhkassa, emme juokse ostamassa viime hetken ostoksia marketeissa. Lähes kaikki on valmiina aattoa ja lasten saapumista varten.

Ekomman vuoden clousaus odottelee seuraavaa kirjoitusinspiraatiota, ehkä jopa alkuvuotta. Katja laittaa nyt loput työhommat pulkkaan, siirtyy joulun viimeisiin puuhiin kotosalla ja antaa joulurauhan tulla.

Rauhallista Joulua 2017!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *