Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni ja viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei loistaisi liikaa, kerrottakoon että työskentelen kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan. Kevääksi 2018 odotamme perheeseemme syntyväksi pientä ekovauvaa.

Helmikuu on puolessa välissä ja uskomattoman keväisistä ilmoista on saatu nauttia jo monta päivää! Helmikuun puolikas on livahtanut ohi aika vauhdilla eikä ihme. Tekemistä ja ihmeteltävää on riittänyt lasten, eläinten, kodin, työn, istutusten, ystävien ja ekologisempien valintojen parissa melkoisesti.

Alkukuusta matkustin tapaamaan ystävääni ja hänen perhettään, ja pohdin matkustamisen vaikutusta ympäristöön. Hammastahnakriisi puolestaan usutti minut aloittamaan ihmiskokeen itselleni (ja näemmä myös miehelleni). Voisiko hammastahnaa tehdä itse ja voisiko sitä oikeasti käyttää?

No voiko? Kyllä ja kyllä. Hammastahnan valmistaminen itse oli helppoa, eikä itse tehty hammastahna vaadi kuin muutaman ainesosan. Ainesosien hintakaan ei päätä huimaa. Hammastahnaresepteistä on monta variaatiota, ja makua sekä koostumusta on helppoa muokata itse. Entäs se käyttö sitten? Helppoa varmasti niille, joiden makunystyrät eivät ole niin pilalle hemmoteltuja kuin omani. Tottumiskysymys minulle. Voi olla, ettei itse tehdyn hammastahnan ja minun kohtaaminen ollut rakkautta heti ensimaulla.

Rehelllinen, täysin kaunistelematon ensireaktioni oli: ”JUMANKEKKA MITEN PAHAA!”

Seuraavaksi suustani pääsi mm. seuraavanlaista vaikerrusta: ”Miksi, oi miksi en maistanut ensin miten voimakkaan makuista sooda oikein on?”, ”Peseekö joku oikeasti täysin vapaaehtoisesti hampaansa näin?”, ”Miksi missään ohjeessa ei varoitettu mikä shokki maku on valmishammastahnoja käyttävälle tavikselle?” ja ”Minkä ihmeen takia meidät on opetettu hyvänmakuiseen hammastahnaan? Jo on penteleenmoinen karhunpalvelus!”. Täydellinen hammastahnashokki siis.

Teini oli rohkea ja nappasi nokareen suuhunsa pyytämällä maistiaista. Vaikka teini vakuuttikin sen olevan ”ihan jees”, taisi mansikan makuinen fluoriton ja SLS-vapaa tahna (jota löytyy kaapista vielä monta tuubia) päätyä harjaan mutsin kemistikokeilun sijaan. Mieheni ja minä olemme rohkeana käyttäneet itse tehtyä hammastahnaa nyt reippaan viikon ja hei, hampaat on molemmilla vielä tallella!

Perus markettihammastahnojen maku on usein raikas ja/tai makea. Lapset totutetaan jo pienestä pitäen hampaanpesuun aivan väärin keinoin, makean maun avulla. Itse tehtyyn hammastahnaan saa toki makeutta makeuttamalla tahnaa vaikkapa stevialla. Tein pienen erän tahnaa murskaten joukkoon kuivattuja viime kesäisiä stevian lehtiä. No ei maukeutunut ensi yrittämällä, ei. Vahva soodan maku yllätti, mutta viikon käytön jälkeen makuun on jo tottunut ja oikeastaan pidän jo siitä! Enää makeutta ei edes kaipaa ja jätänkin makeutusyritykseni (ainakin toistaiseksi) tähän yhteen kertaan.

Maku on oikeastaan aika ”suunmukainen” ja hyvä, suu jää raikkaaksi ja puhtaan tuntuiseksi. Kookosöljy jättää hampaiden pinnat miellyttävän liukkaiksi.

Tunnen ääretöntä mielihyvää siitä, ettei suuhun ja viemäriin mene myrkyn myrkkyä. Hampaat puhdistuvat luonnollisesti. Ekosysteemi kuormittuu taas hiukan vähemmän, kun en syljeskele lavuaariin turhia kemikaaleja. Se mitä hampaani tykkäävät pienestä ihmiskokeestani pitkässä juoksussa, on vielä arvoitus. Toisaalta olen pessyt hampaani fluorittomalla hammastahnalla jo pitkään, eikä mitään fluorittomuuteen liitettävää ongelmaa ole ilmennyt. Tärkeintä lienee se, että pesee suun kieltä myöten puhtaaksi, lankaa hammasvälit tarvittaessa ja käy säännöllisesti hammastarkastuksessa, ei niinkään se, millä suun puhdistaa.

Jos itse tehdyn tahnan makuelämys ekologisine vaikutuksineen kiinnostaa myös sinua, googlesta löytyy useita erilaisia reseptejä. Voit myös kurkata täältä millaisella yksinkertaisella reseptillä lähdin itse liikenteeseen.

Mene ja tiedä. Ihmishammastahnakokeeni jatkuu alkujärkytyksestä toivuttuani täysin vapaaehtoisesti ja erittäin hyvillä mielin. Niin ja opinhan minä taas käytännön kautta jotain. Nimittäin sen, miten avoin mieli suhtautua uusiin asioihin, kipinä ottaa itselle vieraista asioista selvää ja rohkeus kokeilla uutta voi selättää kasan ennakkoluuloja ihan tuosta vaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *