Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Olen ollut aika varovainen antamaan itsestäni mitään hirmuisen henkilökohtaista tänne, sillä elämässä on meneillään iso asia, josta toivoisin lasten selviävän ilman sijaiskärsijän osaa. Ja ei, meillä ei ole aviokriisiä, vauva voi vatsassa hyvin, töissä menee mukavasti ja elämä jatkuu onnellisesti maalla. 😀

Ehkä se on läheisenä pitämieni ihmisten luottamuksen menettäminen tarpeeksi monta kertaa, ehkä vielä kertaalleen äidiksi tulo ja raskaushormoonit, mikä on saanut minut kääntymään enemmän sisälle päin. Tiedän osan lukijoista olevan minulle tuttuja ihmisiä, joukossa niitä jotka odottavat kieli pitkällä paljastuksia ja uusia juoruilun aiheita. Niitä olen visusti varonut antamasta perheeni vuoksi. Tiedän kuitenkin etten voi jakaa minulle tärkeänä pitämiäni asioita uskottavasti ja ihmisläheisesti, ellen anna välillä jotakin myös itsestäni. Ellen näytä, että ihan tavallinen tyyppi, vähän Peppi Pitkätossumainen täältä Huvikummun ja Vaahteramäen yhdistelmästä tänne kirjoittaa.

Kurkistus kulisseihin

Kulunut kesä ja syksy on suonut onnistumisia niin kasvien kuin lastenkin kasvatuksessa. Maukkaita satoja ja ikimuistoisia perhehetkiä, parhautta. 🙂

Näin lämmintä riitti vielä elokuussa koulujen alettua. Kun perheen miesväki puursi, leidit vietti vapaapäivää piknikillä omassa pihassa.

Koululaiset ja esikoululainen

 

Saimme nauttia juhlahumusta ihanien treffien, useiden syntymäpäivien ja ensimmäisen hääpäivän merkeissä. 🙂

Vähän laittautuneempi minä lähdössä treffeille aviomiehen kanssa. Joroisten Musiikkipäivät ovat tutustumisen arvoinen tapahtuma, suosittelen!
Tämän vuoden kortit ja lahjat on harkittu tarkoin, tehty mieluiten itse, hankittu kierrätettynä joko kokonaan tai osittain, sekä pyritty suosimaan aineettomia lahjoja, kotimaista tuotantoa ja tarpeeseen tulevaa.
Omien lasten syntymäpäivillä kaikki tarjottavat on tehty itse mahdollisimman järkeviä ainesosia käyttäen. Pöytä ei ole notkunut kertaakaan turhasta,vaan tarjoilut on pidetty minimaalisina.
Ensimmäinen hääpäivä <3

 

Kissaluku kasvoi kolmesta neljään, kun maukujoukkoon liittyi nuori Helmi. Helmi onkin paljastunut melko Kelmiksi, sillä edes tämä leikkauksen jälkeinen kauluri ei hidastanut sähikäisen tahtia ja kujeilua. Kaikki neljä kissaamme ovat enemmän tai vähemmän rescuekissoja, jotka olemme tarvittaessa leikkuuttaneet ja hoitaneet muutoinkin kuntoon.

Helmi
Elli
Nemo
Mikki

Kanisaldo oli tänä vuonna 229 poikasta. Etenkin kesällä ja syksyllä kanihommiin kului paljon aikaa kasvatuksen, hoidon, tilojen tekemisen sekä korjaamisen, ja kirjanpidon parissa.

Kissan ja kanien lisäksi eläinystävät lisääntyivät tipuilla. Viidestä tipusta yksi tipu menehtyi kanojen hoitamana ja yhtä kuoriutumaan alkanutta, hylättyä tipua en yrityksistäni huolimatta saanut selviytymään. Tipun kuoriutumisen seuraaminen (ja yön yli pesuhuoneessa tipun seurassa nukkuminen) jäivät varmasti yhdeksi ikimuistoisimmaksi jutuksi tältä vuodelta.

Terhakka tiputrio
Emokanan hylkäämä tipu, joka kuoriutui loppuun sisällä lämpölampun alla
Pieni ja hintelä, emo sen jo taisi aavistaa
Pikkutipu luovutti kolmen päivän ikäisenä ja nukahti ikiuneen

Kaikki viisi uusioperheemme lasta viettivät syysloman meillä. Loma oli mahtava, vaikka sinne etelän lämpöön meidän perhe ei lentänytkään. Lomaan kuului mm. omaan pihapiiriin järjestettyä aarteen etsintää pienien tehtävien ja ratkaistavien vihjeiden avulla, pihapelejä, nuotiomakkaraa ja tahmaisia vaahtokarkkeja, naapuritilalla käyntiä ja ratsastusta, Munuais- ja maksaliiton tarjoamaa HopLoppeilua, kaverisynttärit ja uimahallireissu kummityttö lisällä, lautapelejä, toiveruokien tai -leivonnaisten valmistusta jokaisen lapsen kanssa kahdestaan, sekä muuta kivaa ja kiireetöntä yhdessäoloa.

Koivuniemen maatilan satatonnariksi ansioitunut Mummo-lehmä
Keksitehdas pystyssä
Minun rakkaimmat <3
Elämäni ensimmäiset nuotiovaahtokarkit

 

Työt ovat painottuneet vastaamaan enemmän omia arvoja, joten suuremmilta tunnontuskilta on saanut onnellisesti välttyä. Työskentely pääosin kotitoimistosta käsin tuo työhön mukavaa joustavuutta. Jos ei nukuta viideltä, voi hiipiä muiden vielä nukkuessa näppäimistön äärelle. 🙂

 

Loppukesän yllätys toi minulle tauon kanihommiin aivan järjettömän pahoinvoinnin vuoksi, etenkin siellä kanilassa. Väsymys oli sitä luokkaa, että otin tirsoja milloin heinäkasassa milloin autossa koulu- ja työpäivän välissä. Mies on niin mahtavasti odotuksessa mukana, että tunnen oloni pilalle hemmotelluksi noin 99% ajasta. Milloin saan sydämellisiä aamupaloja, milloin jalkarasvausta ja hierontaa. Tuleva isä on täysillä mukana ja odotus on yhteistä. Mahaa kasvatellen, rakkaudessa kieriskellen ja jo paremmin voiden. 🙂

 

Remontti etenee hiljalleen, sillä lainarahaa emme käytä vaan hankimme tarvikkeet säästäen niihin ensin. Remontoimme vanhasta talosta sen mitä tarvitsee, vanhaa kunnioittaen, kierrätettyjä materiaaleja suosien ja omin käsin tekien. Ei lainataakaa, ei työpakkoa niska limassa sen maksamiseksi. Talon rujo julkisivu odottaa ensi vuotta ja sisätilojen hidasta mutta varmaa valmistumista. Valitsemme mielummin yhteisen ajan perheen kanssa kuin velkataakkaa, vaikka sitten asuen vähän pidempään keskeneräisessä kodissa. 🙂

Tuoreimpana kuulumisena hihkun lumesta! Eilen rakentui pihaan lumiukko, lyhtyjä ja pari linnaketta. Rakennuspuuhat jatkuvat tänään melko varmasti ja hyvä niin, sillä loppuviikoksi on luvattu plussaa.

 

Ekovuosi 2017 loppusuoralla

Vuoden vaihteessa päätin elää tulevan vuoden ekommin ja raahata siihen mukaan myös perheeni. Osa ajattelemistani suuntaviivoista tulevalle vuodelle on toteunut yli odotusten, toisissa taas lipsuin huolella. Niihin perehdytään lisää vuoden lopussa. Tämän blogin tarkoitus oli alunperin päiväkirjan pitäminen, mutta vuoden aikana blogi on saanut enemmän asiapitoista sisältöä kuin henkilökohtaista. Siihen koen vaikuttavan isosti pahojen kielien, joiden kärkkäiden mielipiteiden kohteeksi en ole halunnut asettaa lapsiani. Etenkin teini-iässä olevaa esikoistani.

Toinen vaikuttava tekijä on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa ja niin moni asia, joille tahdon antaa aikaani sekä huomiotani. Eniten kaikista tahdon olla läsnäoleva äiti, parisuhteeseen satsaava vaimo, kirjoittamistyöhönsä intohimoisesti suhtautuva työläinen ja yrittäjä, omasta hyvinvoinnistaan huolehtiva nainen, kuunteleva ja tukeva ystävä, sekä omavaraisempaan elämään panostava heinähattu. Ja näissä on jo riittämiin, loistava bloggari ja päiväkirjan kirjoittaja seuraavat siellä jossakin listan perässä.. 😀

Kun blogille on jäänyt superniukasti aikaa, olen heikoimpana hetkenä ajatellut laittaa koko blogin kiinni. Kunnes joku kertoo innostuneensa blogin ansiosta jostakin. Se on parhain kiitos blogin eteen tehdystä työstä, KIITOS siitä! <3

Kiitokset kuuluvat myös toisille bloggaajille, heille jotka ovat viitanneet Ekompaan Elämään ja kertoneet omille lukijoilleen blogini sisältävän hyödyllistä ja mielenkiintoista asiaa. Olen itse tosi huono blogien lukija, sillä teen työtä tietokoneella ja pyrin minimoimaan kaiken muun ruutuajan. Se ei tee Teistä silmissäni kuitenkaan yhtään vähemmän tärkeitä, vaikken ehdikkään seuraamaan kaikkia mahtavia blogeja oman priorisointini vuoksi. Suuri KIITOS siis Teille, kun jaatte tärkeää ympäristötietoutta eteenpäin omien blogienne välityksellä, sekä jaatte minun pientä blogiani isompaan tietoisuuteen. Se on yhdessä tekemistä ja vaikuttamista se. <3

Vaikken blogini välityksellä ole päiväkirjamaisesti kertonut kuluneesta vuodesta, kaikki kirjoittamani aiheet ovat liittyneet tähän vuoteen, olleet minulle tärkeitä ja ajankohtaisia, sekä liittyneet jo ennalta tai tuoneet jonkinlaista muutosta elämääni. Kaikkeen kaavailemaani en ole ehtinyt vielä paneutua, enkä taida tänä vuonna enää ehtiäkkään, mutta siitä huolimatta siintä mielessä jo ensi vuoden teema. Eiköhän kasvateta maailman väkilukua yhdellä pienellä Ekovauvalla? 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *