Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Tunnustan syntini molemmissa asioissa. Itse asiassa syyskuun aikana kertyi muovia enemmän kuin minään muuna kuukautena koko vuonna. Tarkoitukseni ei ollut vetää nollalinjaa kummassakaan, vaan kiinnittää entistä tarkempaa huomiota kumpaankin asiaan ja kerätä reilusti ylös kaikki perheeni tuottama muovi ja hävikkiruoka. Mitä siis tapahtui?

Mistä muovijäte kertyi?

Syyskuun aikana syntyneet muoviroskat ovat tallessa ja lähdössä tänään muovinkeräykseen. Alkuperäisen idean mukaan olisin kuvannut kaikki kuukauden aikana syntyneet muovijätteet, mutta koska aikamoinen raskauspahoinvointi, en kykene levittelemään muoveja esille. Niinpä saammekin tyytyä tällä erää kirjalliseen syntiluetteloon.

Muovittoman syyskuun aikana annoin raskaushormoonien viedä ja vallitsevan pahoinvoinnin vuoksi söin mitä pystyin ja mieli teki. Pahoinvointi yhdistettynä jatkuvaan väsymykseen ja isoon perheeseen sai minut käyttämään muoviin pakattuja elintarvikkeita jopa hiukan normaalia enemmän. Ei ihan nappiin mennyt teemakuukausi, vai mitä?

Ensimmäisenä ja isoimpana syntilistalta löytyy muoviin käärityt juustot, sillä omalta kylältämme ja lähikaupungista ei valitettavasti saa mistään irtojuustoja. Valtaisa juustohimoni yllytti minut kuluttamaan juustoa normaalia enemmän ja turhamaisemmin, joten muoviroskien seasta löytyykin useampi (!!) juustokääre höystettynä parilla savujuustopakkauksella, jota emme normaalisti osta lainkaan. (Voi olisipa meillä kauppahalli!)

Juustojen lisäksi kaupasta on kantautunut mielitekojen mukaan muovikorkilla varustettuja mehuja sekä valmismehukeittoja joista onkin ollut suuri helpotus karmeimpina oksennuspäivinä. Lisäksi muoviroskien joukosta löytyy mm.:

  • Mummin ostamien pillimehujen pillit ja niiden kääremuovit
  • Oivariinirasia x 2
  • Kissojen raksupussi
  • Tiskiainepullo
  • Muoviroskaa pojan syntymäpäivälahjoista, kuten legopaketin legoja sisältävät muovipussit
  • Rahkapurkkeja synttärikakun teosta
  • Pastapussi ja pari makaronipussia
  • Wokkivihannespussi
  • Nektariinirasia
  • Ulkoa löytynyttä muoviroskaa
  • Elmukelmua ostosämpylän ympäriltä
  • Pekonin pakkausmuovit

Jep. Ihan riittävästi muovia muovittomalle syyskuulle, josta suurin osa oli sellaista jota meillä ei normi kuukausina kerry lainkaan. Olin pahoinvoiva ja heikko vastustamaan mielitekoja, sorruin turhaan muoviin. Hyihyi. Ehkä ensi vuonna vietämme kokonaan muovitonta syyskuuta tai ainakin kokonaan muovittomia syntymäpäiviä?

Entä mistä ruokahävikki koostui?

Taas puolustaudun raskauden tuomalla pahoinvoinnilla. Kasvihuone on ollut minulle yhtä vastenmielinen paikka kuin Linnanmäen vuoristorata, eli ehdoton nounou. En voi sietää ennen niin ihanalta tuoksuneen kasvihuoneen kamalaa hajua. Niinpä etenkin tomaattisato on jäänyt melko hunningolle, vaikka yrititinkin miehen avustuksella lahjoittaa tomaatteja sukulaisille niin paljon kuin pystyin. Tomaatit ovat nimittäin juuri nyt ihan tosi ällöjä. Ei vaan pysty.

Kesän hupaisimmat tomaatit, joskin juuri nyt ei naurata.
Saimmehan hassujen tomaattien joukkoon myös muitakin muotoja.

Myös ulkoa sain valitettavasti kerätä pilaantuneita kurkkuja ja kesäkurpitsaa, vaikka olemmekin pyrkineet syömään, säilömään ja antamaan niitä pois mahdollisimman paljon. Pahoinvoiva ja väsynyt vaimo, suuri perhe, kotityöt, eläimet ja yrittäjän työt ei ihan helppo yhtälö ole tuolle miehellekkään ollut, vaikka valittamatta kaiken puurtaakin ja jaksaa vielä siinä sivussa huolehtia täysillä minun hyvinvoinnista. Ja minä teen minkä jaksan ja koen voivani. Tosiasia on kuitenkin se, että osa itse kasvattamastamme sadosta päätyi hävikkiin, eli kompostiin.

Muuta ylijäämäruokaa kertyi mm. lapsen syntymäpäiviltä kun kakun loppu ei maistunut enää kenellekkään, aamupuurosta ja joistakin ruoan jämistä joita en lähtenyt pakastamaan pienen määrän vuoksi. Meillä jämäruoat hoitaa kanat, joten varsinaista ruokahävikkiä meille ei juurikaan kerry. Kompostini päätyy pääosin vihannesten kuoria. Sadon hävikkiosuus harmittaa silti mahdottomasti.

Jääkaapissa on käytössä Syö minut -hylly, johon pyrin nostamaan kaiken ensin käytettävän. Näin jääkaappi kestää ajan tasalla, eikä ruoka pääse pilaantumaan ja päätymään hukkaan yhtä helposti. Helppo ja yksinkertainen keino!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *