Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Hyvää syyskuun ensimmäistä! Syksy on nyt virallisesti täällä ja minä pidän siitä. 🙂 Syksy ja kypsynyt sato palkitsee kesän uurastamisen kasvien parissa, hemmottelee marjaisalla ja sienisellä metsällä, sekä täyttää pakastinta itse kasvatetulla lihalla.

Kesä talteen kuivattamalla

 

Kevään ja kesän aikana luonnon antimien talteenotto jäi tänä vuonna tosi vähiin. Sain kerättyä hiukan nokkosen lehtiä ja siemeniä, puna- ja valkoapilan kukkia, siankärsämöä, mansikan kantoja ja kasvihuoneessa kasvatettuja basilikaa, tilliä, sitruunamelissaa, liperiä ja timjamia kuivumaan.

Viime kesänä iso osa nokkosista päätyi kiehauttamisen kautta pakastimeen ja sieltä munakkaisiin ja muihin ruokiin, mutta tänä vuonna pyrin säilömään pakkaseen mahdollisimman vähän muuta kuin lihaa ja suosin siksi kuivattamista.

Nykyohjeet suosivat kuivattamisessa uunia, jossa matalalla lämpötilalla kuivatetaan asioita uunipellillä useita tunteja. Sähköuunin päällä pitäminen tuntikausia, etenkin uunin luukku auki on mielestäni aika epäekologista, joten kuivatan yrtit ja marjat mielummin tarjottimilla ja pelleillä leivinuunin päällä sekä ikkunalaudoilla.

Kuivattuja nokkosia ja nokkosen siemeniä voi käyttää kaikessa ruoan laitossa ja onpa nokkonen maukasta myös teenä. Nokkonen on melkoista superfoodia ja se sisältää aimoannoksen rautaa, C-vitamiinia ja kalsiumia. Nokkosella on myös liuta muita käyttökohteita, kuten kasvivärjäys ja kudonta, kauneudenhoito ja puutarhanhoito.

Vasemmalla nokkosen lehdet, oikealla siemenet

Nyt syksyn hiipiessä ikkunalaudat valtaavat mustikkatarjottimet, kun pakastamisen, mehustamisen ja hilloamisen ohessa kuivatan mustikoita talven herkuiksi. Mustikka on nokkosen ohella terveyspommi, sillä se vaikuttaa melko kokonaisvaltaisesti. Mustikassa on runsaasti vatsaa hellivää kuitua, E-vitamiinia ja polyfenoleja, jotka ehkäisevät sairauksia ja pitävät terveyttä yllä. Mustikka on niin runsaskuituinen, että jo jokusella desillä päivässä koko päivän kuitutarve on taputeltu.

Mustikat ovat alkaneet jo kuivahtaa ja kurtistua

Mustikka kuivaa pieniksi ruttuisiksi palloiksi ja ne menevät pieneen tilaan. Kuivatut mustikat ovat myös monipuolisia käyttää. Kuivattuja mustikoita voi käyttää leivonnassa, teenä tai herkutella sellaisenaan. Mustikoiden kuivatus on onnistunut minulla aina ihan perus huoneilmassa ilman uunituksia, eikä kuivattujen mustikoiden säilymisessä ole ollut mitään ongelmaa.

Kun pinta-alaa vapautuu, seuraavana kuivumaan pääsevät pihlajanmarjat, joita meidän pihlajat suorastaan pullistelevat. Pihlajanmarjoja en ole koskaan aiemmin kuivattanut ja vain kerran olen kokeillut pihlajanmarjamehua. Tänä vuonna kuivattamisen ohella ajattelin kokeilla myös pihlajanmarjahyytelöä, mutta tästä lisää myöhemmin. 🙂

Syksyn sato vähentää ruokakuluja

Tänä kesänä kasvatimme kaikista eniten tomaattia (kiinnostavia lajikkeita oli ihan liikaa, joten pitihän niistä kokeilla mahdollisimman montaa), paprikaa, kesäkurpitsaa, sipulia, muutamia yrttejä, kurkkuja ja hernettä.

Perunaa oli tarkoitus viljellä torniviljelynä, mutta jotenkin se vain jäi. Viime kesä oli ensimmäinen kesä täällä, eikä oikein tajuttu ettei maa ole kyllin hyvä kasvatukselle. Tehtiin pienelle peltokaistaleelle perunamaa, pari riviä porkkanaa ja sipulia, mutta mikään ei oikein jaksanut siinä kasvaa.

Tänä vuonna peltopläntti on ollut maanparannuksessa naapurin laittaessa siihen monta tonnia lehmänlantaa ja maanparannusseoksen, josta on saatu kaneille vihreää syötäväksi kesän aikana. Ensi kesä kulunee pellon osalta vielä maanparannuksessa, mutta ehkäpä jo seuraavana kesänä olisi omien perunoiden aika. Eipä oman perunan kasvamattomuus onneksi kovin paljoa haittaa, kun lähellä on perunanviljelijä jolta olemme saaneet lähiperunat hakea.

Etenkin runsas kesäkurpitsasato ilahduttaa, sillä kesäkurpitsasta valmistaa ruokaa ja lisukkeita vaikka miten paljon. Yksi ihanimmista asioista täällä maalla asuessa on ehdottomasti se, että nälän yllättäessä voi kipittää omalle pihalle hakemaan ruokatarpeita. Kasvisruokien, omien kananmunien, itse kasvatetun lihan ja esimerkiksi kotona paistettujen sämpylöiden suosiminen vähentävätkin merkittävästi ruokakuluja, kun ostoslistaan päätyy suurimmaksi osaksi voi, juusto ja jauhot. Ja tietysti karvaisten ystävien kuivaruoat, sillä Ulpu-koiran haimavika ja vatsa ei kestä raakaruokailua, ja kissat ovat raakaruoassa kiinni vai osittain.

Nyt herkempien kannattaa lopettaa lukeminen ja sulkea artikkeli, sillä seuraavaksi seuraa hiukan asiaa lihakanien kasvatuksesta ja lihan prosessointivaiheesta kuvineen päivineen.

Rehutehokas ja ympäristöystävällisempi kaninliha

Lihakanit, tuo vaietumpi ja harvinaisempi lihantuotantomuoto, josta ei Suomessa paljon puhuta, vaikka kanin liha olikin pula-ajan ruokaa ja yksi tärkeimmistä proteiinin lähteistä. Ensimmäinen reaktio asiaan perehtymättömillä on usein: ”KANIN LIHA?!? Mutta eihän kaneja voi syödä, ne on niin söpöjäkin!”

Söpöjä ne kaupan kylmäaltaan lampaan, broilerin, possun ja naudan lihapalatkin ovat joskus olleet, mutta miettiikö sitä kukaan?

Kylmäaltaasta on helppo noukkia liharasia ostoskoriin miettimättä sen kummemmin pieniä karitsoja, tipusia, vasikoita tai possunnassikoita. Tai lampaiden, broilerin, lehmien ja possujen elintiloja ja -oloja.

Ennen moraalisaarnaa ja turhia kauhisteluja haluan tehdä ehdottoman selväksi sen, että lihan elintilat ja -olot, sekä kasvatusvaiheessa lihalle syötetty ruoka ovat tiedossa ja se on minulle ihmisenä, kuluttajana, äitinä ja puolisona äärimmäisen tärkeä seikka valitessani ja kasvattaessani lihaa.

Faktaa lihakaneista

Lihakanien tuotanto on Suomessa vielä lapsenkengissä ja lihaa tuotetaan pääosin omaan tarpeeseen, kuten meillä. Jos kaupasta sattuu löytymään kanin lihaa, on se useinmiten ulkolaista ja tuotettu epäeettisesti.

Kanin lihan on terveellinen, vähärasvainen mutta runsasproteiininen vaalea liha, joka muistuttaa jossain määrin broilerin lihaa. Kanin liha sopii äärettömän hyvin erityisruokavaliota noudattaville henkilöille, korkeasta verenpaineesta kärsiville, diabeetikoille, laihduttajille ja sydänsairaille.

Käytämme lihantuotannossa VAIN lihatuotantoon sopivia suuria ja keskisuuria kanirotuja. Jokainen kani asuu lain vaatimissa tiloissa ja kanit tarkistetaan ja hoidetaan vähintään kaksi kertaa päivässä. Osa kaneista on kuin lemmikkejä, eli hyvin rakkaita. Paitsi että heitä käytetään jalostukseen ja lihan tuottamiseen, heitä kohdellaan kuin lemmikkejä ja heillä on nimet. Lässytän ja rakastan ja paijaan kaneja siinä missä toiseksi parasta ystävääni Ulpu-koiraa ja kissoja.

Ylipäätään jokaista kania, myös lihaksi päätyviä, kohdellaan kunnioittavasti ihan kuten meidän kuuluu toimia minkä tahansa luontokappaleen kanssa. Elää toisiamme, luontoa ja eläimiä kunnioittaen. Jokaisesta pitkäkorvasta pidetään meillä hyvä huoli ja jokaisesta kanista pidetään jollain tasolla kirjaa. Vastuullisuus on meille tärkeää ja ennemmin lopetamme lihan syömisen kokonaan kuin tingimme yhdenkään kanin elinoloista.

Kani kasvaa teuraskokoon noin kolmen-neljän kuukauden aikana. Kani on siis melko rehutehokas lihamuoto, ja se kasvaa noin 3kg sillä samalla määrällä jolla nauta kasvaa noin 500g.

liha lautaselle omasta takaa

Paloitellusta lihasta jauhelihaksi

Pienen kokonsa vuoksi kanit vievät vähemmän tilaa kuin esimerkiksi possut tai lehmät. Tilan ollessa rajallinen, on kanien kasvatus lihaksi varsin järkevä lihatuotannon muoto.

Vaikka olemmekin vähentäneet lihansyöntiä huikeasti tämän vuoden aikana, maistuu meille jauhelihakastike, lihapullat, uunissa haudutettu liha, nugetit ja grillatut koivet siinä missä ennenkin. Ja kaiken tämän saa valmistettua kanista.

Etenkin lapsiperheessä jauhelihan menekki on kova. Kastike, makaronilaatikko, pyörykät ja pihvit ovat lasten suosiossa myös meillä. Niinpä suurin osa kaninlihasta jauhetaankin jauhelihaksi ja laitetaan pakkaseen, josta sitten tarpeen mukaan otetaan rasioita sulamaan. Erityistä herkkua meillä ovat itsetehdyt hampurilaiset, joiden pihvit ovat valmistettu kanista.

Kania meillä ovat vieraatkin syöneet, tietoisesti ja tietämättään. Etenkin kastikkeet, laatikot, lihapullat ja pihvit tekevät kauppansa aina hyvin syöjistä riippumatta. Moni on kehunut kaninlihaa ja siitä valmistettua ruokaa sanoen ettei olisi voinut uskoa, että kani on lihana niin maukas.

Aviomies saa toteuttaa sisäistä luolamiestään kaninkoipia syödessään. Koivet sopivat erinomaisesti grilliin, savustimeen ja uuniin. Omaa herkkuani on ehdottomasti kaninugetit, niiiin hyviä! Iloitsen myös kovasti siitä, ettemme tuota pakkausjätettä tai kuljetuksissa syntyviä päästöjä kun jätämme kaupan lihat hyllyyn.

Kaninugetit maistuu koko perheelle

Tämän vuoden tavoite oli saada ensi vuoden lihat ensimmäistä kertaa omasta takaa. Toki olemme syöneet lihaa pitkin vuotta, joten kaikki kasvatettu ei suinkaan ole päässyt suoraan pakastimeen ensi vuotta varten. Pentueita on syntynyt tänä vuonna kaikenkaikkiaan 45, pentumäärän vaihdellessa 1-13 välillä per pentue. Pentuemäärässä on mukana myös menehtyneet pentueet, joita meillä on tänä vuonna ollut muutama. Harmillisesti saatuja lihakiloja emme ole tajunneet ottaa ylös, mutta tämä korjataan ensi vuonna.

Tämän vuoden viimeisiä pentuja odotellaan parhaillaan syntyväksi, osa kanimammoista on jo lepojaksolla eikä uusia astutuksia tehdä ennen ensi vuotta. Monta pentuetta on myös kasvamassa, joten vuoden viimeiset lihaerät laitetaan pakkaseen vielä pitkin syksyä aina joulukuulle saakka.

Lihantuotanto vaatii aina työtä, myös pienien kanien osalta. Heinien ja rehun suhteen emme ole omavaraisia, joten ne on hankittava muualta suosien mahdollisimman paljon lähellä tuotettua. Häkkien siivous, kuppien ja juoma-automaattien pesu, tuoreheinän niitto, kerppujen teko talveksi, häkkien ja koppien rakentaminen ja kunnostaminen, kasvuseuranta ja kirjanpito, muut hoidolliset toimenpiteet, teurastus ja lihan käsittely pakkaseen saakka vaativat aikaa ja viitseliäisyyttä. Kanimäärän ollessa noin 150 kanin tietämillä siivoamiseen saa varata aikaa joka viikko useita tunteja.

Oma liha on kuitenkin omaa lihaa ja työpanos palkitaan hyvinvoivilla ja tyytyväisillä eläimillä, sekä hyvällä ruoalla lautasella ja pienemmillä kauppamenoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *