Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Piipahdin elämäni ensimmäisillä vaatekutsuilla ja tutustuin me&i:n vaatteisiin. Äiti-ihmisenä merkki oli jo ennalta jokseenkin tuttu kirpparpparilöytöjen ja merkkiin hurahtaneiden äiti-tuttujen myötä. Yhtään ainokaista me&i vaatetta en itse ole koskaan aiemmin ostanut uutena, ja käytettynäkin oikeastaan vain kivojen värien takia, en merkin tai sen suosion vuoksi.

Vaatteiden laatulupaukset

Kutsut alkoivatkin yritysesittelyllä ja yrityksen arvoilla. Me&i vaatteilla on OEKO-TEXT -sertifikaatti, joka tarkoittaa ettei vaatteissa ole iholle ja terveydelle haitallisia aineita. Esittelijän mukaan vaatteita ei tarvitse edes käyttöönottopestä, vaan ne voi ottaa käyttöön siltään. Vauvoille suunnatut vaatteet ja asusteet ovat valmistettu ekopuuvillasta, jonka viljelyssä ei ole käytetty väkilannoitetta eikä torjunta-aineita. Tämä nostattaa osaltaan me&i vaatteiden hintaa, sillä ekopuuvilla on tavallista puuvillaa kalliimpaa.

Muistammehan toki, ettei puuvillan viljely ole kovinkaan ekologista, olipa se ekopuuvillaa tai ei. Vaatteiden materiaali tuntui käteen kuitenkin hyvin laadukkaalle, niinpä en voinut olla kysymättä säilyykö me&i vaatteiden laatu tosiaan hyvänä pesusta pesuun. Kutsuilla oli vannoutuneita miikkari -vaatteiden käyttäjiä, joista eräällä naisella oli oli päällään useita pitoja ja pesuja nähnyt me&i tunika ja jalassa joka viikkoisessa käytössä olleen me&i housut. Kangas näytti yhä kuin pakasta vedetylle molemmissa vaatteissa.

Mikäli vaatteen pesee ja huoltaa oikein, laadukkaiden vaatteiden tulisi säilyä hyvinä pitkän aikaa ja vaatteen elinkaari olla pitkä. Suhtaudun hiukan skeptisesti uusien vaatteiden laatulupauksiin, sillä olen satsannut ”laatuvaatteisiin” jotka ovat oikein huollettuina osoittautuneet ihan saman laatuisiksi kuin halvemmatkin merkit. Ehkä olen vain kokeillut vääriä merkkejä.

Päätin kuitenkin kokeilla vielä silkasta mielenkiinnosta. Ostin itselleni tunikan (tarpeeseen), jonka pitäisi esitteljän mukaan istua päällä niin tavallisen kokoisena kuin vauvamasun kanssakkin (kyllä, meille tulee vauva!). Materiaalin pitäisi olla laadukasta, eettisesti tuotettua ja lupausten mukaan tehtaan työntekijöillä olisi hyvät työolot. Viedäänkö tässä kuin pässiä narusta, se jää nähtäväksi. Itse olen valmis maksamaan laadusta, jos kaikki muutkin palikat on kohdallaan.

Kun sijoittaa suuremman rahamäärän ekologisesti ja eettisesti tuotettuihin vaatteisiin, niitä tulee myös ostettua halun sijaan tarpeeseen, jolloin turha kulutus vähenee.

Vaatteen matka maailman ympäri

Bongasin eilen Yle Areenlata Ulkolinjan dokumentin Villiä menoa valtamerillä. Dokkari otti kantaa mm. vaatteisiin kertomalla takin matkanneen kaikenkaikkiaan maailman ympäri kunnes se oli kuluttajan saatavilla, pikkuhinnalla tietenkin. Puuvilla oli viljelty USAssa, kangas kudottu ja värjätty Intiassa, napit tehty Vietnamissa eurooppalaisesta kierrätysmuovista ja muovi käsitelty Kiinassa. Takille kertyi matkaa 48 000 kilometriä eikä takki maksa kuluttajalle kuin halvan matkalipun verran.

Vaateteollisuuden ongelma ei ole vain köyhät maat, joiden työntekijöistä otetaan kaikki irti hinnalla millä hyvänsä. Ongelma on isompi. Yhteiskunta on riippuvainen meriliikenteestä, sillä 90% kaikista maailman tuotteista kuljetetaan laivarahdilla, myös kirkkaasti suurin osa vaatteista. Laivarahtiin liittyy paljon epäkohtia, mm. mukavuuslippu, jonka voi itse valita ja jonka maan lakien mukaan lippua kantava laiva toimii. Vapaasti valittavissa oleva mukavuuslippu tarjoaa kuljetusyhtiölle mm. vapauksia työntekijöiden palkkoihin, verojen maksuun, laivojen kunnossapitoon ja päästörajoituksiin.

Vaatteet eivät saastuta ympäristöä ainoastaan viljely- ja tehdasvaiheessa, vaan myös pitkillä kuljetusmatkoillaan. Päästöt pääsevät ilmakehään ja suoraan meriveteen saastuttaen ympäristöä ja vaikuttaen vedenalaisten eläinten elinoloihin, sekä ihmisten terveyteen. Laivaliikenteen synnyttämistä päästöistä on pysyvää terveyshaittaa satamien läheisyydessä asuville ihmisille, sillä esimerkiksi Newarkissa joka neljäs kärsii astmasta ja ihmiset pyrkivät viettämään aikansa pääosin sisätiloissa huonon hengitysilman vuoksi.

Viherpesu yltää myös vaateteollisuuteen. Kuluttajille annetaan ekologinen mielikuva vaatteesta mainitsemalla esimerkiksi ekopuuvilla. Kaikki ekologisina markkinoidut vaatteet eivät kuitenkaan välttämättä ole kokonaisuutena kovin ekologisia. Vaikka valmistaja lupaisi vaatteen valmistusmaaksi kotimaan, ei vaate välttämättä todellisuudessa ole muuta kuin ommeltu kasaan kotimaassa. Materiaalit voivat tulla jopa maapallon toiselta puolelta, tai jokin pieni osa vaatetta, kuten nappi tai vetoketju.

Vaatteessa lukee vain maa jossa se on ommeltu kokoon. Ei sitä, missä kaikkialla vaate on kokonaisuutena valmistettu ja kuinka pitkän matkan se on kulkenut saavuttuaan kuluttajalle. Kuluttajalla olisi oikeus ja velvollisuus tietää myös nämä asiat.

Uusi ei takaa kestävyyttä ja laatua

Uutena ostettu ei tarkoita kestävämpää tai parempaa kuin käytetty. Tästä hyvänä esimerkkinä toisen kodin hankkimat uudet lenkkarit kakkosluokkalaiselle, jotka ovat räjähtämispisteessä 1,5 kuukauden käytön jälkeen. Sama poika juoksi tismalleen yhtä vauhdilla viime syksyn ja kevään käytettyinä hankituissa, isoveljeltä pieniksi jääneissä lenkkareissa, jotka pieneksi jäätyään menivät jemmaan odottamaan vielä pienintä veljeä.

Toinen esimerkki mahtuu samalle viikolle, kun mummin esikoiselle uutena ostamat kollarit tulivat tiettävästi elämänsä toisesta pesusta. Saman kuvan käytettynä ostetut verrokkikollarit ovat perheen toisella pojalla käytössä, edelleen hyväkuntoisina. Aikamoinen ero.

Oikealla uudet kahdesti pessyt housut, vasemmalla käytettynä ostetut, jo kahdella lapsella pidetyt housut. Molempia pesty pesuohjeen mukaisesti.

 

Koska itse olen vannoutunut kierrättäjä ja kirppistelijä, perheemme vaatteet ovat pääosin hankittu käytettyinä alusvaatteita, sukkia ja joitain ulkovaatteita sekä joitain miehen ja teinin housuja lukuunottamatta. Tässä viime aikaiset kirppislöydöt, jotka kaikki ovat kunnoltaan erittäin hyvät ja jotka kaikki tulivat meille tarpeeseen.

Toppatakki 0,50 euroa ja toppahousut 5 euroa. Molemmat täysin ehjiä.
Esikoiselle toppahousut 4 euroa ja uutta vastaavassa kunnossa, pesun jäljiltä vain rutussa oleva JACK & JONES paita 4 euroa.
Neuletakki työkäyttöön miehelle 7 euroa, kunto uutta vastaava.
Äitiysfarkut minulle, hinta huimat 0,5 euroa kierrätyskeskuksen tavaranvaihtopäiviltä.

Summasummarum, vaatevalmistajien ekologisista lupauksista huolimatta pidän edelleen vaatteiden kierrätystä ekologisimpana vaihtoehtona. Vaatteet alkavat olla jo ongelmajätettä pikakulutuskulttuurin keskellä, sillä muoti vie kuluttajaa enemmän kuin kestävämmät valinnat. Todellisuudessa uusien vaatteiden tulisi maksaa PALJON, jolloin hintaan sisältyisi kaikki se vahinko, jonka vaatteiden valmistaminen ja rahtaaminen toiselta puolelta maailmaa jättää tällä hetkellä ympäristön maksettavaksi.

Minulle UUSI ekovaate on eko siinä kohtaa, kun vaate on materiaaleiltaan kotimainen, kangas on kudottu ja värjätty kotimaassa, vaate on ommeltu kotimaassa ja se myydään kotimaassa. Uusi ekovaate voi olla ekologinen myös silloin, kun se on valmistettu kierrätysmateriaaleista.

Ehkä näen vielä sen päivän, kun vaatteiden uusiokäyttämisestä tulee kuumin muoti-ilmiö.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *