Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Julkaistuani muovin kierrättämistä koskevan postauksen julkisena omassa Facebookissani, tapahtui jotain, josta haluan nyt hiukan avautua.

Tiesin, että tekemällä tämän julkisesti omalla nimelläni ja naamallani, tulen sekä kohtaamaan mielensäpahoittajia, että saamaan jonkinlaisen puunhalailija-ituhippi-hihhulimaailmanpelastaja leiman. Siis siksi, että olen oma itseni ja tuon ajatukseni, tapani, tunteeni ja tekoni avoimesti esille. Hyi minua. Tiesin myös saavani aikaan mahtavia keskusteluja ystävien ja tuttujen kanssa ja tiedän, että niitä on vielä paljon edessä. Innolla odotan jo lisää!

Tietenkään postaus ei aiheuttanut kovinkaan paljon näkyviä reaktioita (eihän aiheena ollut kissavideot). Analytiikka tosin paljastaa, että on täällä aika moni käynyt lukemassa enemmän kuin yhden postauksen joka on mahtavaa, kiitos siitä! Tiedän, että joukossa on myös sellaisia tuttuja jotka haluavat vain urkkia mitä meillä puuhataan. Se ei minua haittaa, joten terveiset heille!

Postaus sai aikaan hyvän pienen keskustelun ja mielipiteiden vaihtoa, huippu juttu! Yllätyksenä postilaatikkoon kilahti muutama viesti ja kaveripyyntö sellaisilta ihmisiltä, joita en tunne.

On ilahduttavaa, että ajatus ekommasta vuodesta liikautti täysin tuntemattomia ihmisiä niin paljon, että he rohkenivat lähestyä minua. Mahtava juttu!

Onkohan se mennyt ihan sekaisin?

Rohkaisevat ja positiiviset sanat toivat valtavasti hyvää mieltä, suuri kiitos niistä! Sain myös jokusen hämmästelevän kysymyksen: Eikö sinua pelota tunnustautua julkisesti tietynlaiseksi? Mietitkö mitä muut sinusta ajattelevat? Onko käynyt mielessä, että julkinen bloggailu omalla (melko harvinaisella) sukunimellä voi vaarantaa tulevia työkuvioita? Onko teillä rahavaikeuksia kun olet lähtenyt tuommoiseen? Jääkö sun elämään nyt iloa ollenkaan kun karsit kaiken kivan pois? Teettekö te enää mitään tavallisia asioita, kun pitää ekoilla? Meinaatko oikeasti olla ilman meikkiä? Mitä te siis oikein syötte?

Ei minua pelota olla oma itseni, edes meikittä. Arkipäiväiset valinnat kuten ruoka, kierrättäminen, sähkö, vesi ja kemikaalit eivät tee minusta hihhulia sen enempää kuin toisenlaisia valintoja tekevistä ihmisistä. Jos minun pieni kokeiluni, mielipiteet, valinnat ja tavat vaikuttavat siihen mitä toiset ihmiset ajattelevat, olen todella otettu ja innoissani!

Mikäli jokin työprojekti jää itseltäni tai mieheltäni saamatta tämän vuoksi, se ei ole sellainen projekti jota haluaisimme edes toteuttaa. Ja ei, kokeileva ekoilevampi elämäntapa ei johdu siitä, että rahat olisivat tiukilla. Väitän että viivan alle jää tänä vuonna huomattavasti enemmän, kun turha kuluttaminen minimoituu. Kaikkea kivaa ei olla karsittu pois, tämähän nimenomaan on kivaa! Ja kyllä, terveiset luistinkentältä: Tehdään ihan tavallisia juttuja, ei niitä ekoilevampi elämä poissulje. (Syömiskysymykseen palaan myöhemmin.)

Kun tavallinen Matti tai Katja Meikäläinen tekee jotain uutta ja odottamatonta, tottahan se tuttuja ihmetyttää ja kiinnostaa. Ei kysyvä kuitenkaan tieltä eksy ja aina kannattaa mielummin kysyä suoraan, kun arvailla yksin tai lyödä (viisaat?) päät yhteen asiaan kuulumattomien kanssa. Kyllä minä vastaan kun kysytään. 🙂

Uskalla olla oma itsesi

Tiedän millaista on elää toisten tarpeet edellä, ollen jotakin sellaista jota muut haluavat sinun olevan. Olen kokenut kuinka ulkopuolelta tuleva paine musertaa omaa itseä alas. Tiedän miten raastavan yksinäistä on olla omien ajatusten ja tunteiden kanssa, ilman ihmisiä joiden kanssa asioita voisi jakaa. Kaikesta siitä eroon pääsemiseksi piti tehdä kivulias ja pitkä matka omaan itseensä, löytää minut ja oppia huomaamaan mitä minä haluan.

Vastavirtaan uivilla ei ole kovin helppoa, etenkään ilman kaltaisiaan. Se mikä minua on aina kannatellu on tietoisuus siitä, että elän kaikinpuolin sellaista elämää jossa olen itse onnellinen. En enää jahtaa onnea, sillä se ei enää juokse minua karkuun. Onni on tässä. Onni löytyi minusta.

Vapautumalla oman mielen kahleista, vapautui samalla kaikista niistä ulkopuolisista kahleista jotka määrittelivät millainen minun kuuluisi olla. Mitä enemmän uskalsin olla sitä mitä oikeasti olen, sitä mitä halusin olla, sitä vapautuneempi olin. Toisten seläntakana puhutut ikävät sanat menevät tunteisiin edelleen jollain tasolla, mutta ne eivät enää satuta tai ravisuta itsetuntoa. Ne antavat liekin olla entistä rohkeammin ja varmemmin minä, jonka jälkeen ne muuttuvat merkityksettömiksi ja haihtuvat pois.

Olemalla oma itsensä ei kaipaa voimakasta hyväksyntää muilta. Silloin voi paremmin sekä henkisesti, että fyysisesti. Kun mieli on tasapainossa, voi kehokin paremmin.

Tee itsellesi ekoteko

Tiesitkö, että paras ekoteko itsellesi on minimoida elämästä kaikki negatiivisia viboja tuovat asiat? Kun elämässä on ympärillä onnea ja mielihyvää, niitä positiivisia viboja tuovia ihmisiä ja asioita, syntyy mieltä, kehoa ja ilmapiiriä saastuttavia negatiivisia ajatus- ja sanapäästöjä huomattavasti vähemmän.

Postaukseni jälkeen kaverilistaltani oli itsenäisesti poistunut kolme ihmistä. En ole vielä(kään) katsonut keitä he mahtoivat olla, mutta en usko tässä asiassa hyvän pahaksi menneen. Kenenkään ei ole pakko viettää aikaa ihmisen kanssa josta ei pidä, olipa syy mikä tahansa. Aina on mahdollista valita millaisia tyyppejä ympärilleen kerää. Kaikkia ei voi eikä tarvitse miellyttää, paitsi itseään. Hienoa, että fb-kavereistani poistuneet ihmiset tekivät ekoteon itselleen ja samalla minulle. Mielen ja kielen myrkyt jää keittämättä ja pää sekä suu pysyvät varmasti vähäpäästöisempinä.

Paras ekoteko itseäsi kohtaan on ympäröidä itsesi niillä ihmisillä ja asioilla, jotka tuovat sinulle itsellesi mielihyvää.

Kierrätä hyvää

Lopuksi haluan vielä muistuttaa kierrättämisestä tärkeimmästä: Hyvän kierrättämisestä. Uskon, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Se päätee myös hyvän kierrättämiseen. Tuottamalla toiselle hyvää mieltä, teko kolminkertaistaa ilon: antajalle, saajalle ja taas antajalle josta tulee myös saaja.

Jotta maailma pysyy tasapainossa, tarvitaan hyviä sanoja ja tekoja. Sellainen voi olla vaikkapa ystävä, joka kertoi minun innostuksen vaikuttaneen häneenkin. Hän kertoi hankkineensa termarin saadakseen aamulla keitetyn kahvin lopun (jota ei ehdi aamukiireessä kokonaan juoda) talteen, ettei se mene enää hukkaan. Ystävä ilostui keksinnöstään ja minä hänen sanoistaan, sekä isosta pienestä askeleesta. Moninkertainen ilo pienestä termarista!

Hyvän mielen kierrättäminen ei voi mennä vikaan, eikä siitä voi syntyä kuin hyvää. Tämä kierrättäminen ei maksa mitään ja se työllistää pienimmillään vain puhumisen, kirjoittamisen, koskettamisen tai jonkin muun pienen eleen verran. Aika siihen on aina oikea, eikä se tarvitse paljoa aikaa käyttöönsä. Se sopii kaikille ja sille on aina tarvetta. Kierrätetty hyvä mieli ei kasaannu mihinkään viemään tilaa, eikä sitä tarvitse hävittää.

Hyvän mielen kierrätys on helppoa aloittaa ja palaa tekijälleen moninkertaisena takaisin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *