Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni ja viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei loistaisi liikaa, kerrottakoon että työskentelen kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan. Kevääksi 2018 odotamme perheeseemme syntyväksi pientä ekovauvaa.

”Me ostettiin uusi televisio, semmonen tosi iso. Siinä on myös NetFlix, voin katsoa paljon lasten elokuvia. Miksi teillä ei ole telkkaria olohuoneessa ja miksi teillä ei ole NetFlixiä?”

Olohuone ilman televisiota

Näin kysyi neiti pian neljä vee tullessaan luoksemme isilään toisesta kodistaan. Niin, meillä ei ole televisiota olohuoneessa, eikä sohvaakaan. Ei ihan tyypillisin suomalainen olohuone. Sen sijaan olohuoneessa on yhden seinän peittävä kirjahylly, pari nojatuolia, kiikkutuoli, keinuhevonen, jumppapallot ja paljon tyynyjä, täkkejä ja vilttejä joissa löhöillä. Säkkituolitkin olisi, ellei meillä olisi neljää kissaa joista ainakin yksi tykkää pitää säkkituolia isona hiekkalaatikkona. Niin, ja suuri Buddha seinällä, sekä pari pienempää muistuttamassa hengittämisen, mietiskelyn ja rentoutumisen tärkeydestä.

Perheemme ainut televisio on huoneessa jossa televisiolle ei ole edes antennipaikkaa. Miksikö? Siksi ettei meillä katsota televisiota kuin satunnaisesti, noin kerran vuodessa jonkin elokuvan vuoksi, sekä keväisin jääkiekon MM-kisojen aikaan. Televisio on lähinnä pelikäytössä pelipäivien aikana. Noin kerran kuussa tai kahdessa pidetään leffailtaa ja katsotaan yhdessä jokin elokuva DVD:ltä tai dokkari nettitv:stä.

Kun siirsimme television pois edellisen asuntomme olohuoneesta, vasta silloin tajusin miten massiivisen tilan televisio vei. Huone muuttui avarammaksi, huonekalujen paikkoja oli helpompi vaihdella ja huoneessa oli kaikinpuolin helpompi hengittää. Meininki oli rennompi. Olohuoneesta tuli paikka jossa rentoutua, lueskella rauhassa ja hengailla yhdessä ilman tyhmennyslaatikkoa, jonka edessä ihmiset muistuttivat lähinnä zombeja rentojen ja yhdessä aikaa viettävien, onnellisten ihmisten sijaan. Television poisto olohuoneesta osoittautui täysin oikeaksi ratkaisuksi. Taisi siinä mennä Fengshuit kodissa kerrasta kohdalleen.

Suomalaiset katsovat televisiota keskimäärin kolme tuntia päivässä. Se on pois kaikesta siitä tekemisestä jota haluaisit tehdä, mutta johon ei koskaan tunnu olevan aikaa.

Kumpi hallitsee kumpaa?

Ihminen rentoutuu parhaiten ilman turhia ärsykkeitä. Kuten televisiota. Olen itse kuulunut siihen ryhmään, joka napsauttaa aamulla ensitöikseen television päälle ja tekee aamupuuhat telkkari taustaäänenä. Myös aamun lastenohjelmat ovat joskus tuntuneet pelastukselta, kuten myös se sohvan pohja ja lempparisarjat väsyttävän työpäivän päätteeksi. Olen ollut parisuhteessa, jossa yhteinen aika tarkoitti lähinnä television katselua ja jotain naposteltavaa. Varsinaista laatuaikaa toistemme seurassa, vai oliko se sittenkin television seurassa… Olohuoneeni keskipiste on ollut taulutelevisio ja tv-taso. Ne ovat sanelleet olohuoneen järjestyksen useiden vuosien ajan. Nykyinen aviomieheni ei ole osannut nuorempana nukahtaa ilman televisiota. Aikamoista television hallintaa.

Televisio tarjoaa tilan ”laittaa aivot narikkaan”, eli olla ajattelematta mitään. Minä ja mieheni päinvastoin pidämme ajattelusta ja vapaana virtaavista omista ajatuksista, joita ei ole tarvetta eikä halua hiljentää tai muuttaa toisenlaisiksi. Samaan tahdomme kannustaa myös lapsiamme. Ajattelemaan itse ja blokkaamaan muiden tuputtamia ajatuksia mahdollisimman paljon. Sillä niitä televisiossa riittää.

Entäpä kyläily paikassa jossa televisio pidetään päällä myös vieraiden aikaan? Mikäpä sen mukavampaa kun kyläillä pitkästä aikaa sukulaisen tai ystävän luona, tai syntymäpäiväjuhlissa jossa isäntäväki ja vieraat keskittyvät enemmän liikkuvaa kuvaa näyttävään laatikkoon kuin toisiinsa ja juuri siihen hetkeen. Olisi kiva keskustella ja vaihtaa kuulumisia, mutta huomion vie eilen ja huomennakin tuleva Emmerdale, tai yhtä ja samaa rinkiä ympäri ajava Kimi Räikkönen. Ei kai se ihme ole jos minut löytää kyläpaikoissa usein lastenhuoneista. Ainakin he ovat läsnä.

Blogini alussa kirjoitin tekstin Miksi lukeminen kannattaa ja postauksen kansikuvana on loistavasti television hallintaa, sekä television ja lukemisen eroa osoittava kuva. Kiinnitäppä seuraavan kerran huomiota ihmiseen joka tuijottaa televisiota. Näet lasittuneet silmät, pään jossa tuskin virtaa vapaita ajatuksia (tai ajatuksia ylipäätään), sekä olemuksen joka muistuttaa hypnoosiin joutunutta tai puolikuollutta tyyppiä.

Voimme hallita kaukosäädintä, mutta televisio on se joka hallitsee meitä.

Television nurjat puolet

Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan televisio aiheuttaa lapsille uniongelmia. Tätä en epäile yhtään, sillä suuri osa vanhemmista antaa lastensa katsoa televisiosta lapsille täysin sopimatonta kuraa. Esimerkiksi Salatut Elämät tuntuvat olevan oikein koko perheen yhteinen ohjelma, vaikka ainakin joitakin vuosia sitten ohjelma ei mielestäni ollut laisinkaan lasten silmille tarkoitettu. Voihan asiat nykyisin olla toisin, mistäs minä sarjatiedoton enää mitään tiedän.

Uniongelmien lisäksi liika ruutuaika näkyy käyttäytymisessä. En ole ainut vanhempi joka on huomannut levottomuutta lapsissa liian ruutuajan jälkeen. Aggressiivisuus ja raivokohtaukset, eikä elämää tai tekemistä ilman piirrettyjä. Tuttua monelle vanhemmalle.

Televisio syö niin mielikuvitusta kuin oma-alotteisuuttakin. Tunti tolkulla television tuijottaminen passivoittaa pienet ja isot ihmiset. Ei jakseta eikä viitsitä enää, sillä televisio turruttaa mielenkiinnon muuhun. Liialla television katsomisella on myös terveyshaittoja, sillä ihmisen silmiä ei ole tehty tuijottamaan välkkyvää ruutua tuntikaupalla jokainen päivä, eikä kroppaa makaamaan samaa tuntimäärää sohvan pohjalla.

Entä mitä tapahtuu televisioille jotka saavat häädön uuden tieltä? Uusia, suurempia, ja hienompia, ominaisuuksiltaan yhä älykkäämpiä televisioita puskee markkinoille kuin sieniä sateella. Vanhoista, edelleen käyttökelpoisista televisioista tulee ongelmajätettä, jotka täyttävät ensin kierrätyskeskukset, sitten yleiset ja kotitarvekaatopaikat. Televisioiden valmistaminen vie paljon luonnonvaroja, kuluttaa käytössä sähköä ja aiheuttaa harmia päätyessään hylättynä metsiin ja kaatopaikoille.

Televisio ei tuo hyvinvointia, onnellisuutta ja yhteisiä muistoja, kuten esimerkiksi ulkoilu, yhdessä touhuaminen ja harrastukset tuovat.

Mitä elämä ilman televisiota tarjoaa?

Enemmän tunteja vuorokauteen

Elämä ilman televisiota on tuonut aikaa tehdä kaikkia niitä asioita, joihin minulla ei ennen ollut mukamas aikaa. Esimerkiksi töiden jälkeen ruokaan ehtii panostaa enemmän, kun aikataulua ei sanele televisio. Kun iltaruoka on saatu nassuun, ehdin viettää lasteni kanssa aikaa sen sijaan että rojahtaisin sohvalle telkkarin eteen. Iltapala ja hampaiden pesu eivät ajoitu mainostaukojen väliin, vaan illat ovat lasten kanssa rauhallisia. Enää ei tarvitse katsoa kelloa iltasadun tai saunan aikaan, sillä minun ei tarvitse kiirehtiä television eteen.

Parisuhdeaika ei ole leffailta jonka aikana molemmat istuu hiljaa telkkaria toljottaen, tai satunnainen vaivalla järjestetty ilta kodin ulkopuolella. Meillä katsotaan toisiamme eikä möllötintä, touhutaan yhdessä jotakin ja jutellaan. Arki-iltatreffit omasssa keittiössä ja kesällä pihakeinussa ovat meille normaalia. Peiton alle voi pujahtaa yhdessä kun siltä tuntuu, ei sitten kun toisen lempparisarja loppuu ja toinen toteaa olevansa jo liian väsynyt. Ja tiedättekö, parisuhde voi hyvin.

Minulla on aikaa soittaa ystävilleni, harrastaa vihdoin kauan haaveilemaani joogaa, käydä lenkillä omaan tahtiin ilman televisio-ohjelmien alkamisaikaa kytäten, puuhailla kasvimaalla, lukea, kirjoittaa, kuunnella hyvää musiikkia ja panostaa parisuhteeseen. Tehdä iltaisin enemmän mitä haluan ja mihin aikaan haluan. Lisäksi menen nukkumaan aiemmin ja nukun huomattavasti paremmin. Ajatukset virtaavat vapaammin, olen aktiivisempi ja idearikkaampi, sekä luultavasti myös aika paljon terveempi. Vireystilani on parempi ja tunnen itseni useinmiten virkeäksi myös arjen tohinoiden keskellä. Koen saavani aikaan enemmän, ja tunnen tyytyväisyyttä sekä onnistumisen tunnetta useammin.

En jää paitsi mistään. Elämäni on täydempää ja koen saavani siltä enemmän. Elän. Teen muistoja. Olen läsnä lapsille, miehelle ja ennenkaikkea itselleni.

Taito olla läsnä

Olen oppinut olemaan läsnä, kuuntelemaan muita ja keskustelemaan enemmän. Tämä voi tosin joskus olla hiukan haastavaa, kun televisioiden orjat, anteeksi televisiota aktiivisesti katsovat kysyvät edelleen melko usein katsoinko jonkin tietyn ohjelman. Televisio-ohjelmat ovat puheenaiheina yllättävän usein kaikkialla, joten mitä ilmeisemmin ne tuovat sisältöä joidenkin elämään. Itse en tätä sisältöä kaipaa. Enkä tyhjänpäiväisiä keskusteluja televisio-ohjelmista.

Sen lisäksi että koen lähentyneeni lasteni kanssa televisiottomuuden myötä, tunnen suurta iloa viikonloppuisin, kun lapset vetävät ulkovaatteet päälle kilpaa ja kipittäävät oma-alotteisesti ulos leikkimään parin tunnin lastenohjelmamaratoonin sijaan. ”Ei ole mitään tekemistä” on vaihtunut ”Et arvaa mitä äsken keksittiin” lauseeseen. Ja kun lapsi kiipeää syliin, laittaa kädet kaulalle ja sanoo: ”Oli ihanaa kun rakentelit minun kanssa legoilla”, tiedän että elämä ilman tyhmennyslaatikkoa on parasta.

Okei. Tarjoaa televisio joskus myös hyödyllistä katsottavaa, mutta kirkkaasti suurin osa on täyttä sontaa. Ja kirkkaasti saman määrän (ja enemmän!) samansisältöistä katsottavaa löytää nettitv:stä, Youtubesta tai jotakin muuta kanavaa käyttäen. Ja on minullakin suosikkisarja. Katson sitä tällä hetkellä itse kolmatta kertaa, satunnaisesti jakso kerrallaan mieheni ja teini-ikäisen esikoiseni kanssa. Eli jos joku kysyy kahvipöydässä onko kukaan katsonut Jerichoa, voin vastata kerrankin telkkarikeskusteluun kyllä.

Elämämme parhaita hetkiä, niitä joista jää ihanimmat muistot, se aika jota muistelemme kaiholla katsoessamme elämäämme taakse päin, se ei tule televisiosta. Se tulee Elämästä. Ei katsomalla,vaan elämällä sitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *