Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Minulla on muutamia haaveita ja tavoitteita, jotka linkittyvät vahvasti toisiinsa. Yksi niistä on on onnellinen ja tasapainoinen perhe, jossa meidän kaikkien on hyvä olla, jossa kaikki hyväksytään sellaisina kuin he ovat, jossa tuetaan toinen toistamme ja josta saamme saatella matkaan omillaan pärjääviä lapsia sitten kun sen aika on.

Toinen haaveeni ja tavoitteeni on elää mahdollisimman sopusointuisasti luonnon kanssa sitä kunnioittaen ja vaalien. Kolmas haaveeni ja tavoitteeni on mahdollisimman omavarainen elämä. Neljäs haaveeni ja tavoitteeni on taloudellinen riippumattomuus. Jaamme nämä haaveet ja tavoitteet yhdessä mieheni kanssa ja kuljemme niitä kohti päämäärätietoisesti välillä pienin ja välillä isommin askelin.

Haaveet ja tavoitteet todeksi

Ensimmäinen ja toinen kohta, ”onnellinen perheyhteisö” ja ”sopusointu luonnon kanssa” ovat perusta koko hyvän elämän päämäärälleni. Niitä työstämme perheenä arkipäivän normaaleissa tilanteissa päivittäin. Niiden päälle rakentuu kaksi seuraavaa tavoitetta.

Kolmas kohta ”elää mahdollisimman omavaraisesti” tarkoittaa minulle käytännössä sitä, että minun ei tarvitsisi ostaa asioita uutena kaupasta niin paljoa. Että tulisimme toimeen ja voisimme elää mahdollisimman paljon sillä mitä voimme itse kasvattaa, kerätä, valmistaa tai vaihtaa jonkun toisen kanssa.

Niin pitkälle tuskin aiomme koskaan mennä, että kerisimme esimerkiksi lampaasta villat, josta kehräisimme lankaa ja josta valmistaisimme vaatteet. Se tuntuu kaukaiselle, vaikkakin mielenkiintoiselle ajatukselle. Niinpä tarkoitan mahdollisimman omavaraista elämää juuri meidän perheen kohdalla, en yleisesti. Niin pitkään kun maailmassa riittää jo valmistettua muiden hylkäämää tavaraa (kuten vaatteita), en näe suurtakaan tarvetta sille miksi uutta pitäisi tuottaa. Linkitän tämän haaveeseen ja tavoitteeseen numero kaksi, luonnon kanssa sopusoinnussa elämiseen.

Neljännellä tavoitteen kohdalla ”taloudellinen riippumattomuus” tarkoitan tilaa, jossa perheemme on riippumaton pakollisen palkkatyön tuomasta rahasta. Ettei työtä olisi pakko tehdä vain siksi että saa lainat maksettua, mieliteot toteutettua ja perheen elätettyä. Tämä linkittyy vahvasti kuluttamisen kautta luonnon kanssa sopusoinnussa elämiseen, sekä hyvän henkisen terveyden ja onnellisuuden kautta ensimmäiseen kohtaan, tasapainoiseen ja onnelliseen perheyhteisöön, josta työperäinen pakko ja stressi on poistettu niin pitkälle kuin mahdollista ja jossa meillä on aikaa sekä mahdollisuus olla toinen toisillemme läsnä.

Nämä kaikki on mahdollista ja täysin realistista saavuttaa. Vaikka blogini tarkoitus onkin ensisijaisesti paneutua luonnon kanssa sopusoinnussa elämiseen ja omavaraisempaan elämään, sitä todeksi elämisen oheistuotteena tulevat väkisinkin vähemmän kulutuskeskeisen elämäntavan tuoma taloudellinen tasapaino ja oman arvomaailman todeksi elämisen tuoma henkinen tasapaino sekä onnellisuus.

Raha on kuitenkin keskeinen osa kaikkea tätä, halusin tai en.

Mitä on taloudellinen riippumattomuus?

Elämme maailmassa jossa raha on pieni välttämättömyys. Se kuinka paljon sitä tarvitsee ja mihin, on onneksi meidän jokaisen omissa käsissä. Toiset tarvitsevat alleen hienon auton, ympärilleen laitetun omakotitalon, päälleen jatkuvasti uusia vaatteita ja rentoutuakseen kalliin lomamatkan. Vai tarvitsevatko? Eivät. He haluavat.

Tarve ja halu sekoitetaan nykyisin keskenään niin pahasti, ettei ole ihmekkään miksi iso osa suomalaisia elää jatkuvasti yli varojensa, painaa niska limassa töitä joita ei haluaisi edes tehdä, uhraa työlle terveytensä, jopa parisuhteensa ja perhe-elämänsä, joutuu velkakierteeseen ja maksaa kaiken lainarahalla. Jonkun muun rahalla. Tai sitten elää yli varojensa ja odottaa että yhteiskunta tai joku muu maksaa, ilman että itse tarvitsisi tehdä tilanteen korjaamiseksi yhtään mitään. Tähän kuluttamisen ja pakkosuorittamisen ympyrään liittyy seuraksi huono henkinen hyvinvointi ja sitä seuraavat fyysiset terveysongelmat.

Niin pitkään kun olet osa tätä pyörää, et voi olla taloudellisesti riippumaton.

Päästäkseen etenemään kohti taloudellista riippumattomuutta, täytyy ensimmäisenä oppia erottamaan tarve ja halu, sekä ottaa vastuu itsestä ja omista valinnoistaan elämässään. Kun ymmärrät tämän, sinun on mahdollista ottaa askelia toisenlaiseen suuntaan ja saavuttaa tila, jossa rahalla ei ole elämästäsi enää niin suurta otetta. Silloin raha ei enää ole pakko, se on mahdollisuus ja niiden tuoja.

Sen sijaan että sinun olisi pakko käyttää eläkeikään saakka elämästäsi 40 tuntia viikossa työhön, josta et välttämättä pidä, vain siksi, jotta saisit rahaa, jotta pystyisit maksamaan asunto-, remontti- ja autolainat, jotta voisit alkaa elämään vapaammin eläkeiässä, voit elää vapaammin jo aiemmin. Esimerkiksi 30 vuotiaana. Tai 40. Riippuu sinusta ja valinnoistasi.

Tässä kohtaa moni väittää kiivaasti vastaan: Miten voisin koskaan tulla taloudellisesti riippumattomaksi ja kokea rahan pakkotienaamisen sijaan vapautta, kun tuloni ovat niin pienet tai töitä ei vain ole? Eihän pienistä tuloista voi säästää enkä voi ansaita mitään, jos työkkäristä ei löydy töitä. Vai voiko sittenkin?

Taloudellinen riippumattomuus ei ole automaattinen seuraus suurista tuloista, vaan selkeistä päämääristä, suunnitelmallisuudesta, sinnikkäästä päämääriinsä pyrkimisestä ja siinä onnistumisesta tulojen suuruudesta riippumatta. Säästämisessä voi onnistua pienilläkin tuloilla ja vapaammin voi elää vaikkei tilillä killottaisikaan miljoonia. Lisätienestejä on mahdollista saada ilman työvoimatoimistoakin.

Taloudellinen riippumattomuus on vapautta, elämää ilman pakkoa tehdä palkkatöitä ja elämää ilman taloushuolia.

Miten edetä kohti vapaampaa elämää?

Suurin este oman järkevämmän rahankäyttöni tiellä oli omat asenteeni ja uskomukseni, jotka kumpusivat jo varhaislapsuudestani. Siitä, miten minulle oli rahasta puhuttu ja mitä siitä oli minulle opetettu. Ei yhtään mitään. Jos raha ei olisi ollut suurimman osan suomalaisten kotien tapaan niin iso tabu vaan siitä olisi puhuttu avoimesti, minun olisi tuskin tarvinnut opetella kaikkea kantapään kautta.

Tie ei ole ollut helppo, mutta opettavainen se on kyllä ollut. Suurin kiitos kuuluu aviomiehelleni, jonka ansiosta ennen niin vaikeasta asiasta on tullut aivan tavallinen asia. Kiitoksen ansaitsee myös kivikkoinen vaiheeni oppia olemaan vain minä, sillä eron tuoman kriisin keskellä opin itsestäni valtavasti.

Kukaan muu ihminen ei voi määrätä toisen suuntaa. Voi vain opastaa matkalla.

Lapsuudesta kumpuavat asenteet ja uskomukset

Meillä ei puhuttu rahasta isäni kodissa, sijaiskodissa tai äitini kodissakaan juuri mitään. Sen kyllä oppi huomaamaan, ettei sitä ollut. Raha ilmeni sijaiskodissa lähinnä kuluttamisena ja nuoruuden kodissani pakkona ja pahana. Kukaan ei neuvonnut miten rahaa pitäisi käsitellä tai miten siihen pitäisi suhtautua.

Lähdin kotoa omilleni 16-vuotiaana ilman vanhempieni taloudellista tukea. Opinto- ja asumistuki olivat pieniä, mutta niillä pärjäsi kun tinki ja oli kekseliäs. Kesän ajaksi opintotuki katkesi enkä suostunut opintolainaan. Työskentelin kouluni ohessa illat, viikonloput ja suurimman osan kesälomistani, jotta sain yksiöni vuokran maksettua ja elämisen kustannettua. Minulla ei ollut sukulaisia jotka olisivat antaneet rahaa tai tuoneet ruokakasseja. Piti pärjätä itse ja onneksi niin.

Myöhempi elämäntilanne, äidiksi tulo jo 18-vuotiaana ja muutto opiskelevan lapsen isän kanssa yhteen sai minut viimein myöntymään opintolainaan, jota sittemmin sai maksella pois pienestä kotihoidontuesta aika pitkään.

Olen elänyt opintotuen varassa ja jäänyt kotiin hoitamaan lapsia kotihoidontuella. Olen kokenut taloudellisen jakson, jolloin avopuolison kohtuuhyvän palkan turvin meidän ei tarvinnut miettiä kaupassa ostammeko halvinta, vai sitä mitä mieli tekee. Olen elänyt myös jakson, jossa avopuolison työttömyys ja oma kotona olo lasten kanssa pakottivat venyttämään jokaista euroa ja hakemaan toimeentulotukea. Tiedän kyllä, mitä on odotella niitä seuraavia rahoja kuumeisesti kun tilin saldo lähenee pyöreää nollaa.

Olen ollut palkkatyössä ja sittemmin yrittäjänä. Tililleni on kilahtanut rahaa kerralla reippaammin ja sitä on ollut kilahtamatta yhtään kolmen kuukauden ajan. Olen vastannut talousasioista yhdessä ja eron myötä yksin, sittemmin taas yhdessä eri kumppanin kanssa. Taloudellisia vaiheita on riittänyt monenlaisia. Tiedän mistä puhun.

Mikään taloudellisista vaiheistani ei itsessään ole ollut este säästämiselle. Esimerkkinä siitä mainitsen taloudellisen vaiheen, jossa silloisella avopuolisollani oli kohtuuhyvät tulot. Emme kuitenkaan saaneet mitään säästöön, sillä kaikki meni mikä tuli. Eron jälkeen olin pienellä palkalla paikallisessa sekatavarakaupassa töissä ja maksoin entisessä elämässä tehtyjä velkoja samalla kun elätin itseni sekä lapseni. Samaan aikaan aloitin säästämisen.

Säästöön kertyvät summat eivät olleet kuukausitasolla suuria, mutta merkitystä oli ainoastaan sillä, että säästöjä kertyi. Aloin tajuamaan miten vääristynyt käsitys minulle oli rahasta muodostunut. Ennen oli ihan sama minkä verran rahaa tuli sisään, sillä se ja vähän enemmänkin löysi joka kuukausi tiensä ulos. Kun huomasin että myös pienistä tuloista voi säästää, tajusin ettei rahan määrällä ollutkaan mitään väliä säästämisen kannalta. Ei ollut väliä kuinka paljon rahaa tuli sisään, vaan kuinka paljon rahaa pääsi ulos.

Se mitä ja miten puhut lapsillesi rahasta ja millaista esimerkkiä itse näytät, vaikuttaa paljolti siihen millaisia rahankäyttäjiä lapsistasi kasvaa.

Ensimmäiset askeleet

Ensimmäinen todellinen askel kohti vapaampaa taloudellista elämää oli tajuta sanonnan ”ei ne suuret tulot, vaan pienet menot” todellinen merkitys ja sisäistää ajatus siitä, että säästöjä voi alkaa kerryttämään myös pienistä tuloista. Mitä tarkemmin pohdin halusinko vai tarvitsinko, sitä helpompi oli pudottaa menoeriä pienemmiksi. Mitä pienemmät olivat menot, sitä useammin alkoi käydä niin, että tilille jäi pienen palkan jälkeen rahaa jota en osannut kuluttaa mihinkään. Sitä useammin alkoi käydä niin, että palkan tullessa nostin summaa jonka laitoin säästöön.

Seuraavaksi suurin askel oli toteuttaa tämä viisas neuvo jonka kuulin aviomieheltäni kauan sitten, silloin kun en voinut edes kuvitella meidän päätyvän elämään yhteisiä unelmia todeksi. Neuvo kuului näin: Kun rahaa tulee, laita aina ensin pieni osa säästöön ja elä lopuilla vasta sitten. Sama millainen säästöön menevä summa olisi, vaikka vain 10 euroa, mutta laita aina ensin säästöön, sitten vasta muuhun. Jos odotat ensin paljonko säästöön jää kuukausittaisten kulujen ja elämisen jälkeen, säästöön ei jää yhtään mitään. Laita aina ensin säästöön. Aina.

Tätä sekä menojen pienentämistä noudattamalla säästöjä alkoi kertyä huomaamatta. Ne olivat ensimmäiset todelliset askeleeni varsinaisten tekojen muodossa.

Omat asenteet ja uskomukset piti ensin muuttaa, jotta pystyin muuttamaan suhtautumistani rahaan ja sen käyttämiseen. Vasta sitten pystyin toimimaan.

Lopeta velaksi eläminen

Unohda osamaksut, pikavipit, pankkien tarjoamat joustoluotot ja luottokortit. Tai jos sinulla on niitä, maksa luotot pois äläkä ota enää uusia. Osamaksulla maksaessasi voit kuvitella maksavasi vähän ja kerrallaan pieniä summia, mutta todellisuudessa korkeat korot laittavat sinut maksamaan ostoksistasi aivan liikaa. Sen sijaan että väittäisit tässä kohtaa miten pienillä kuukausituloilla on varaa hankkia mitään isompaa, ajattele asiaa näin päin: Jos kuukausitulosi ovat pienet, miten sinulla on varaa antaa rahaa jonkun toisen taskuun reippaasti yli sen mitä hankintasi todellisuudessa maksaa?

Jos osaat tässä kohti erottaa jo halun ja tarpeen, hutiostoksia ei nää tule niin paljon. Suurimpia hankintoja kuten kodinkoneita, vauvan vaunuja, sohvia yms. saa hankittua myös pienemmällä rahallisella panostuksella, käytettynä nimittäin. Maailma on pullollaan aivan käyttökelpoista tavaraa, joka on jollekulle toiselle ylimääräistä. Niihin (ja toki uusiinkiin) on mahdollista säästää ensin ja hankkia vasta sitten. Ei ole mitään järkeä ostaa velalla lisää uutta (jota ei todellisuudessa välttämättä edes tarvitse vaan haluaa), jos entisetkin ovat vielä maksamatta. Se on yli varojensa elämistä, joka on ehdottomasti lopetettava mikäli taloudellisesti vapaampi elämä kiinnostaa.

Olipa kyse millaisesta velasta hyvänsä, maksa ensin pois ne, joissa on suurimmat korot. Kun isokorkoiset velat on maksettu pois ensin, kuukausittain maksettava summa pienenee koko ajan, samoin se summa jonka maksaisit turhaan jonkun muun taskuun.

Kun olet maksanut ensimmäisen osamaksun tai muun velan pois, siirrä siihen käyttämäsi kuukausierä seuraavan velan lyhennykseen ja jatka niin pitkään kunnes luottojesi määrä on 0. Yllätyt kuinka nopeasti lainat häviävät verrattuna alkuperäiseen maksuaikatauluun.

Kannustimena voit laskea yhteen sen summan, joka sinulle jää käyttöön kuukausittain sitten kun osamaksut ja muut velat on maksettu pois. Ja mitä säästämiseen tulee: Jos sinulla on ollut varaa maksaa kuukausiluottoja, niiden pois maksamisen jälkeen sinulla on varaa siirtää säästöön vähintäänkin se summa joka on kulunut luottojen takaisin maksuun. Lisäkannustimena voit laskea millaisen summan saat tällä periaatteella kerrytettyä säästöön vuodessa.

Jos haluat saada kuluttamisen tasapainoon nopeammin, siirry korttimaksun sijaan maksamaan kaikki mahdolliset ostoksesi käteisellä. Suosittelen kokeilemaan tätä lämpimästi! Näin näet jatkuvasti omin silmin sen, minkä verran rahaa olet jo käyttänyt ja minkä verran sinulla on vielä jäljellä. Takaan, että tällä systeemillä tulet kiinnittäneeksi huomattavasti enemmän huomiota käyttämääsi rahaan.

Voit esimerkiksi nostaa käteistä koko kuukaudeksi ennalta määrittelemäsi summan, jolla sinun on tultava toimeen koko kuukauden ajan. Voit jakaa rahan myös viikkokohtaiseksi budjetiksi. Jos käytät viikossa enemmän kuin viikkobudjetin verran, on seuraavalla viikolla ruokaostoksiin ja muihin hankintoihin käytettävissä vähemmän. Tämä ruokkii suunnitelmallisuutta ja vähentää heräteostoja. Kun näet käytössä olevat ja käyttämäsi rahat omin silmin, kontrolloit omaa ostokäyttäytymistäsi paljon tehokkaammin.

Kun osaat erottaa halun ja tarpeen, opit pärjäämään sillä rahamäärällä jonka oikeasti kuukausittain ansaitset. Kallista velkarahaa ei enää tarvita. Maksa luotot pois äläkä ota enää uusia.

Puskuri

Opetussuunnitelman pitäisi sisältää talouskasvatusta jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Vanhempien pitäisi myös ottaa talouskasvatus yhtä vakavasti kuin tapakasvatuskin, sillä suurimmalla osalla suomalaista ei ole mitään hajua siitä, mikä on puskuri ja miten välttämätöntä sen olemassa oleminen on. Tai pitäisi olla.

Puskuri tarkoittaa itse määrittelemääsi rahasummaa, joka sinulla on ns. sukan varressa pahanpäivän varalta. Tästä summasta et käytä rahaa kuin aivan pakollisen paikan edessä, esimerkiksi kun yllättävä työttömyys, sairastuminen tai jokin muu äkillinen talouteesi vaikuttava kriisi puskee päälle. Oikeastaan sinun ei tarvitse edes muistaa että se on olemassa. Se on taka-alalla oleva turva – tavallaan vakuutus.

Puskurin, eli pahanpäivänvaran tulisi olla suuruudeltaan noin kahden tai kolmen kuukauden palkkaa tai muuta kuukausituloasi vastaava summa. Puskurilla saat aikaa nousta jaloillesi kun elämä yllättää. Selviydyt helpommin. Muista että sinä olet se, jonka tulisi olla vastuussa itse omasta elämästäsi. Et voi odottaa että joku kyllä tulee ja pelastaa. Pelastavan käden täytyisi ensisijaisesti löytyä aina omasta hihastasi. Siksi puskuri.

Kun aloitat säästämisen, säästä ensin puskuriin ja mieti muita säästökohteita vasta sitten.

Lisätienestien mahdollisuudet

Sopivan tulotason määrittelee jokainen itse itselleen. Yritteliäälle ihmiselle löytyy kyllä aina mahdollisuuksia tienata hiukan extraa, jos halua ja viitseliäisyyttä löytyy. Raha kasvaa tuskin kenelläkään meistä puussa ja sen saamisen eteen on oltava valmis näkemään vaivaa. Ellei nykyinen tulotasosi tyydytä ja olet järkevöinyt jo menosi, sinun on aina mahdollista kasvattaa tulotasoasi jollakin tapaa.

Viime vuosina media on nostanut esille yritteliäitä nuoria, joista joku on tehnyt hyvän pinkan kahisevaa keräämällä sieniä ja marjoja, joku pesemällä mattoja, joku lapsenvahtikeikoilla ja joku tekemällä polttopuita. Keinoja kyllä on. Hyvä niksi päästä alkuun on miettiä missä itse on hyvä, mikä itseä kiinnostaa tai missä haluaisi olla hyvä. Tekevälle löytyy kyllä työtä.

Netti mahdollistaa lisätienestien ansaitsemisen myös kotoa käsin lähes mihin kellonaikaan hyvänsä. Kun tahdoin nopeuttaa säästöjen kertymistä enkä ollut enää tyytyväinen sekatavarakaupan minimipalkkaan, aloin miettimään miten voisin hyödyntää omaa osaamistani niin, että saisin vähän extraa. Aloin tekemään pieniä käännöstöitä ja sisällöntuotantoa freelancerina kotikoneelta käsin päivätyöni ohessa. Palkkana en saanutkaan vain rahaa, vaan tämä poiki minulle uusia mahdollisuuksia kehittymisen myötä ja on osasyynä siihen tilanteeseen jossa olen nyt. Pieni lisäuurastus ja vaivannäkö kannattivat taloudellisesti silloin ja kannattavat taloudellisesti ja taidollisesti yhä.

Jos koet että jokin taito vaatii vielä vahvistusta ennenkun siitä voi pyytää keneltäkään rahaa, voit hankkia tarvittavat tiedot ja taidot opiskelemalla ahkerasti. Tähän et välttämättä tarvitse kouluja, sillä jokainen meistä voi opiskella ja harjoitella asioita myös itse.

Netti ja kirjastot ovat pullollaan tietoa, jota jokainen on vapaa opiskelemaan ilmaiseksi tai pienellä taloudellisella panoksella itsenäisesti.

Passiiviset tulot

Vaikkei raha kasva puissa, sitä on mahdollista kasvattaa. Rahan voi laittaa tuottamaan sinulle lisää rahaa ilman että näet itse vaivaa alkusysäystä enempää. Sinun ei tarvitse tehdä itse lisää töitä jotta saisit rahan tuottamaan lisää rahaa, vaan raha tekee tämän työn puolestasi. Tätä sanotaan passiivisten tulojen hankkimiseksi.

Koska oman rahan eteen on tehtävä jossakin kohtaa itse töitä, passiiviset tulot eivät ole tästä kokonaan poikkeus. Jotta pääset alkuun passiivisten tulojen kanssa ja jotta raha voi alkaa työskentelemään puolestasi, on sinun ensin nähtävä hiukan vaivaa. Kun olet nähnyt alkuvaivan, raha alkaa työskentelemään puolestasi. Raha voi virrata tilillesi mihin vuorokauden aikaan tahansa, mitä tahansa itse oletkin sillä hetkellä tekemässä.

Passiivisia tuloja voit hankkia esimerkiksi osakkeilla, asuntosijoittamisella, digitaalisilla tuotteilla, kirjoilla, verkkosivuilla ja blogeilla sekä patenteilla ja lisensseillä. Jos haluat lukea vaihtoehdoista lisää, voit tutustua niihin vaikkapa täältä.

Se millainen tapa passiivisten tulojen hankinnalle on juuri sinulle paras, riippuu omista kiinnostuksen kohteistasi, osaamisestasi, resursseistasi ja päämääristäsi.

Vaurastuminen

Viimeiseksi haluaisin nostaa esille termin vauraus.

Kun ensin itselle säästöön laittamisesta ja sitä seuraavasta fiksusta kuukausikuluttamisesta on tullut rutiinia, ja kun turhat kuukausiluotot on maksettu pois ja puskuri on kunnossa, ja kun olet keksinyt keinon hankkia hiukan lisää tai laittaa rahan tekemään työtä puolestasi passiivisten tulojen muodossa, voit aloittaa vaurastumisen.

Joillekkin vaurastuminen on yhtä kuin rikastuminen ja rikastuminen yhtä kuin lottovoitto. Jos jätät varastumisen lottovoiton varaan, saat odotella sitä todennäköisesti lopun elämääsi. Ja vaikka kävisikin flaksi ja voittaisit lotossa, ei rahasta olisi sinulle pitkään iloa jos et osaisi käyttää sitä järkevästi. Suurin osa lottovoittajista päätyy nimittäin todellisuudessa aivan yhtä pennittömiksi kuin olivat ennen lottovoittoaan.

Järkevä vaurastuja ei odota ihmeitä tai ulkopuolista ratkaisua taloustilanteeseensa, vaan ottaa siitä itse vastuun. Sitä vauraammaksi tulet, mitä enemmän rahaa tai muuta omaisuutta sinulle kertyy. Tässä kohti haluaisin alleviivata nimenomaan viimeisintä, muuta omaisuutta. Se mitä kenenkin muu omaisuus käsittää, on jokaisen oma asia. Se voi olla esimerkiksi osakkeita, rahastoja, sijoitusasuntoja, jalometalleita, metsää, kiinteistöjä tai vaikkapa asuntolainasta vapaa omavarainen maapaikka. Tai sekoitus näitä kaikkia.

Vauras voi olla myös ilman satojatuhansia euroja tilillä, pulleaa osakesalkkua ja kahtakymmentä sijoitusasuntoa. Itse määrittelen vaurastumisen myös henkisenä vaurautena, jota rahalla ei saa. Minulle vauraus on sitä, että koen elämäni rikkaaksi ja onnelliseksi ilman taloudellisia huolia tai paineita. Siihen tilaan olemme puolisoni kanssa päässeet edellisiä kohtia noudattamalla, joskin tulevat päämäärämme ovat jossakin vielä kauempana. Ja ei, tilillämme ei tosiaankaan ole miljoonia, emme omista pulleaa osakesalkkua tai kymmeniä sijoitusasuntoja. Ainakaan vielä. 😀

Voin tuntea itseni vauraaksi juuri tällä hetkellä, mutta todelliseen, vanhuuteen kestävään taloudelliseen riippumattomuuteen minullakin on vielä paljon matkaa taivallettavana. Voin olla vauras tai jopa taloudellisesti riippumaton ilman suurta rahasummaa juuri nyt, mutta taatakseni huolettomamman elämän pidemmälle elämääni, sen eteen on tehtävä jossakin määrin töitä ihan koko ajan.

En usko että oikotietä lopulliseen, pitkäkestoiseen onneen on olemassakaan, sillä tilanteet elävät. Paikoilleen jääminen on vaarallisinta etenkin silloin, kun jotkin päämäärät on jo saavutettu. Unelmointia, uusien päämäärien asettamista ja eteenpäin pyrkimistä ei tulisi koskaan lopettaa.

Tässä kohtaa ympyrä sulkeutuu. Unelmat ja tavoitteet.

Elää perhekeskeisesti ja onnellisena, sopusoinnussa luonnon kanssa mahdollisimman omavaraisesti. Itsenäisesti toimeentulevana, taloudellisesti riippumattomana.

Näihin kannattaa tutustua:

https://www.pohatta.com/

https://matkallavaurauteen.com/

http://www.velaton.com/

http://terhimajasalmi.com/

http://www.matiassavolainen.com/

https://www.varapuu.fi/

http://www.tarkkamarkka.com/blogi/

http://www.rikaserakko.com/

http://tuhlaajastavisukintuksi.blogspot.fi/

http://www.richdad.com/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *