Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Suuria voittoja kääriviä vaateketjuja, vaatetehtaiden huonoja työoloja, naurettavan pieniä palkkoja, saasteita, lapsityövoimaa, satojen ihmisten kuolemaksi koituneita tehdasromahduksia.. Hyvän maun ylittävää mainontaa, muodin ihannointia, kulutuskeskeisyyttä, hintojen polkua, vaatteiden päätymistä kertakäyttöhyödykkeeksi.. Kaikkeia sitä on vaatebisnes.

Samalla kun juoksemme halpojen vaatteiden perässä, ostamme tarpeen sijasta haluun, teemme shoppailusta harrastuksen ja haemme hetkellistä iloa ja tyydytystä taas yhden uuden vaatteen kautta, emme tule välttämättä ajatelleeksi mitä joku toinen toisella puolella maapalloa on joutunut kokemaan ostoskoriin päätyvien farkkujen tai paidan vuoksi. Tai millaiset ympäristövaikutukset vaatteiden valmistuksella ja niiden kuljetuksella on olleet. Lapussa lukee Bangladesh, mutta sehän on kaukana ja näkymättömissä, vai mitä?

Vaateteollisuuden työläiset

Vaateteollisuus on yksi likaisimmista teollisuuden aloista. Kuka enää yllättyy, kun taas uusi vaateketju jää kiinni lapsityövoiman käytöstä? Mitä pidempi toimitusketju vaatteilla on, sitä hankalampaa on osoittaa koko ketjun eettisyys. Vaatebisneksen työläiset ovat heikoilla suuryritysten kääriessä miljoonavoittoja.

Vaateteollisuuden miljoonabisnes pyörii köyhien maiden, kuten Bangladeshin ja Etiopian asukkaiden ja heidän elinympäristönsä kustannuksella. Kun maailman suurimmasta tekstiilintuottajamaasta Kiinasta alkoi tulla liian kallis tuotantomaa ja Bangladeshissa nostettiin työntekijöiden vähimmäispalkkaa, useat suuret ketjut vaihtoivat tuotantonsa halvempaan tuotantomaahan Etiopiaan.

Etiopialainen saa kuukaudessa palkkaa keskimäärin 28 euroa, palkan ollessa puolet bangladeshilaisen palkasta.

Vaatetehtaissa työskentelevät työläiset kärsivät naurettavan pienen palkan lisäksi mm. kuumuudesta ja ilmastoinnin puutteesta, liian pitkistä työpäivistä, terveydelle haitallisista kemikaaleista, huonosta hygieniatasosta, valaistuksen puutteesta, vaarallisista työympäristöistä ja kaikesta muusta sellaisesta, joista meidän länsimaalaisten ei tarvitse kantaa huolta työpaikoillamme. Vaatetehtaissa työskentelevien työläisten arkeen ei kuulu lakisääteiset tauot, lomat, työterveys, eikä edes inhimillinen työpäivän pituus. Työ on kuitenkin kiven alla ja työpaikasta on pidettävä kiinni.

Vuonna 2013 Rana Plazan tehdasonnettomuus tappoi yli 1100 ihmistä Bangladeshissa tekstiilien tähden. Surullisinta onnettomuudessa oli se, että tehdas oli määrätty evakuoitavaksi onnettomuutta edeltävänä iltana, sillä tehtaan seinissä oli havaittu suuria halkeamia. Vaatteet oli kuitenkin saatava tehtyä shoppailuintoisille länsimaalaisille, joten työntekijät patistettiin töihin. Halvan t-paidan hinta nousi järkyttävän kalliiksi.

Rana Plazan tehdasonnettomuuden jälkeen joukko brändiyrityksiä teki sopimuksen, joka tähtäsi palo- ja rakennusturvallisuuden parantamiseen Bangladeshilaisissa tekstiilitehtaissa. Sopimuksen puitteissa tehdyissä turvallisuustarkastuksissa havaittiin yli 80 000 erilaista turvallisuuspuutetta.

Vaateteollisuuden ympäristövaikutukset

Vaateteollisuuden suurimmat ympäristövaikutukset ovat kuljetusten aiheuttamat päästöt ilmakehään, puuvillan viljely, vaatteiden värjäys ja muut kemikaalit. Köyhissä maissa värjäysaineet ja muut haitalliset kemikaalit päätyvät suoraan luontoon. Teollisuuden likavesiä ei ole varaa puhdistaa, sillä se maksaisi liikaa. Esimerkiksi Intian Karurin kaupungin 600 tekstiilitehdasta tuottavat jätevettä päivittäin yli 200 miljoonaa litraa, josta puhdistamattoman veden osuus on noin 60%.

Bangladeshin tekstiiliteollisuusalueilla jokien värit vaihtelevat sen mukaan, minkä väriset vaatteet sattuvat olemaan värjäysvuorossa.

Suurin osa vaatteista on valmistettu puuvillasta, jonka viljelyyn tarvitaan suuri määrä vettä. Reilu Kauppa kertoo, että noin 100 miljoonaa perhettä maailmassa saa toimeentulonsa puuvillan viljelystä, joskin suurella osalla on vaikeuksia elättää itsensä puuvillan viljelyllä.

Puuvillan viljelyn haasteena tulee entistä vahvemmin olemaan vesi. Vaikka suurin osa maapallon pinta-alasta onkin vettä, maailman vesitilanne heikkenee jatkuvasti ja vesikriisi on jo ovella. 97,5% maailman kaikesta vedestä on suolaista vettä, ja 2,5% makeaa vettä. Vesi on elinehto, ja puhtaan makean veden saaminen sekä sen riittäminen koko maapallon väestölle on jo nyt lähes mahdoton haaste.

Samaan aikaan kun yli 600 miljoonaa ihmistä kärsii puhtaan veden puutteesta, me kiskomme jalkaamme farkkuja joiden tuotantoon on käytetty yli 10 000 litraa juomakelpoista vettä per YHDET farkut.

Kuluttajan (vaate)vastuu

Kun vaateteollisuus puskee uusia vaatteita enemmän, nopeammin ja halvemmalla, vaatteista on tullut kuluttajille kertakäyttöhyödykkeitä vaatekeräyspisteiden ja kirpputorien pullistellessa vaatteista. Vaatteista, joihin me olemme jo kyllästyneet. Jos vastassa on vaateteollisuuden kaltainen jätti, onko mitään tehtävissä? Voimmeko me muuttaa vaateteollisuutta?

Kuluttaja ei ole vastuussa vaateteollisuudesta, mutta omasta kulutuksesta ja valinnoista meidän on otettava vastuu. Kysynnän ja tarjonnan lakia ei voi muuttaa; mitä vähemmän me ostamme uutta, sitä vähemmän tekstiiliteollisuus tuottaa uutta. Mitä enemmän suosimme kierrätysmateriaaleja, sitä enemmän vaatteita tuotetaan uudelleen hyödynnettävistä materiaaleista. Tai mitä vähemmän heittäisimme pois, sitä pienempi osa vaatteita ja vaatteiden valmistukseen kuluneita kallisarvoisia luonnonvaroja päätyisi jätteisiin.

Vuonna 2016 voimaan tullut kaatopaikka-asetus kieltää tekstiilijätteen päätymisen kaatopaikoille. Kaatopaikkajätteen sijaan tekstiilit poltetaan sähköksi ja uusiolämmöksi, joka on pienempi paha kuin päätyminen jätekasoihin. Me kuluttajat voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, että myös vaatteet hyödynnettäisi mahdollisimman tehokkaasti sen sijaan, että ne päätyisivät vähän pidettyinä roviolle.

Vaatteita tuotetaan enemmän ja yhä halvemmalla kuin koskaan. Vaikka tietoisuus lisääntyy, silti vaateteollisuus pyörii ympäristön ja työntekijöiden kustannuksella. Vaateteollisuuden on keskityttävä ekologisempiin materiaaliratkaisuihin, pienempiin hiilidioksidipäästöihin ja työntekijöiden työoloihin, päättävien tahojen puolestaan lakeihin ja säädöksiin. Mikään näistä ei kuitenkaan korjaannut ilman kuluttajien asennemuutosta.

Sen sijaan että yrittäisimme löytää halvemmat farkut tai naapurikauppaa edullisemman juhlamekon, voisimme pysähtyä miettimään mikä on vaatteiden todellinen hinta?

Mitä jos vaatteet eivät maksakkaan paljon, vaan ne maksavatkin todellisuudessa aivan liian vähän?

Ekoilijan vaatevinkit:

  • Mieti ennen ostamista tarvitsetko vai haluatko. Mitä menetät, jos paita jääkin tällä erää kauppaan?
  • Jos kyseessä on juhlamekko tai jokin muu kerran-kaksi pidettävä vaate, ota selvää voisitko saada vaatteen jostain lainaan tai vuokralle pientä korvausta vastaan. Kaikkea ei tarvitse omistaa itse.
  • Osta vain tarpeeseen.
  • Osta kestäviä ja laadukkaita materiaaleja, joilla on pitkä käyttöikä.
  • Kokeile rohkeasti uusiomateriaaleista valmistettuja vaatteita.
  • Muista ettei kallis suinkaan tarkoita parempaa, ekologisempaa tai eettisempää!
  • Suosi paikallisia, käsityöläisiä ja pienyrittäjiä.
  • Tee löytöjä kirpputoreilta.
  • Kierrätä vaatteet joita et itse enää tarvitse.
  • Vaihdelkaa vaatteita ystävien kesken. Vaihdosta tulee vielä hauskempaa, kun kokoat kasaan useamman ihmisen, joista jokainen tuo mukanaan itselleen ylimääräisiä vaatteita.
  • Pese ja huolla vaatteet oikein pidentääksesi vaatteiden käyttöikää.
  • Korjaa, älä heitä pois. Pienet reiät, irroneet napit ja rikkoutuneet vetoketjut voi ommella.
  • Keksi vaatteille uusiokäyttöä toisina vaatekappaleina, tyynynpäällisinä, hiuspantoina, koristeina, nenäliinoina, pölyrätteinä..

    Kurkistus vaateteollisuuteen

The True Cost on dokumentti vaatteiden todellisesta hinnasta. Siitä, millainen vaikutus vaatteiden valmistamisella on ympäristöön, työntekijöihin, paikallisiin, ja meihin kaikkiin. Traileri on maksuton, mutta suosittelen maksullisen dokumentin katsomista lämpimästi.

Vaateteollisuuden likaisuudesta löytyy paljon ilmaista katsottavaa esimerkiksi YouTubesta. Tämä dokumentti kertoo vaatetehtaiden todellisista työoloista ja niistä ihmisistä, jotka ovat kosketuksissa vaatteisiimme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *