Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Jos jokin kirja ekologisuudesta kannattaa lukea, on se tämä, Henry David Thoreaun Elämää metsässä. Kirjan nimen mukaisesti Thoreau päättää lähteä vuoden ajaksi kokeilemaan kuinka vähällä ihminen oikein tuleekaan toimeen ollakseen onnellinen. Mikäpä sen parempi paikka kokeilulle kuin metsä.

Miten vähällä ihminen tulee toimeen?

Vähällä. Thoreau osoittaa sen, että kun ihmisen perustarpeet tyydytetään (suoja, ruoka, juoma ja hengitysilma), ihminen voi kokea todellisen vapauden ja onnen ilman sitä kaikkea muuta, mikä ympäröi meidät nykyihmiset.

Kun turhat ärsykkeet jäävät pois, on vain sinä ja metsä, on ajatuksilla tilaa ja havainnointi ympärillä tapahtuvista asioista terävöityy. Ihminen on yhtä luonnon kanssa, sen hyvinä ja huonoina päivinä.

Thoreau kertoo kirjassaan miten ja millaisilla kustannuksilla onnistui rakentamaan itselleen asumuksen jossa pärjäsi metsässä myös talven yli, kuinka hän ravitsi itsensä iloiten siitä yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta jonka esimerkiksi lammen kalat hänelle toivat, millaista on olla yksin omien ajatustensa kanssa ja miltä elämä muualla kuin metsässä vaikuttaa hänestä, jonka koko elämä on vuoden ajan symbioosissa luonnon kanssa. Hän kertoo myös sen, kuinka mahdollisti yksinkertaisen ja koruttoman elämänsä vuoden ajaksi.

Luonto tarjoaa meille kaiken minkä tarvitsemme

Yhteiselämä luonnon kanssa ei aina ole helppoa, mutta luonto opettaa Thoreaulle miten sillä on tarjota kaikki mitä ihminen oikeastaan tarvitsee. Ajatus on lohduttava etenkin näin kulutuskeskeisellä ajanjaksolla, jota parhaillaan elämme. Onni tulee yksinkertaisista asioista; puhtaasta ilmasta jota vetää keuhkojen täydeltä, lintujen laulusta, kurnuttavista sammakoista, lempeästä tuulenvireestä iholla, sateesta ja tähtitaivaasta, keväällä heräävästä luonnosta.

Kirja on sukellus Thoreaun elämänfilosofiaan, jota hän itse noudattaa. Kun vähemmän onkin enemmän, kun yksinkertainen on kaunista, kun onneen ei tarvita juuri muuta kuin kunnossa olevat perustarpeet ja yhteys meitä ympäröivään luontoon.

”Tuntuu aivan kuin minulla olisi oma auinkoni ja kuuni ja omat tähteni, kokonainen pieni maailma vain itseäni varten.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *