Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Syyssateet ja pimenevät illat ovat mitä ihanin syy kääriytyä villasukat jalassa viltiin, ottaa kuppi teetä käden ulottuville ja uppoutua kirjaan. Tolstoin Anna Karenina on vienyt viime aikoina mukanaan, mutta hiukan on riittänyt aikaa ja mielenkiintoa kurkistella toisenlaista kirjaakin.

Ympäristön kolme systeemiä

Kyösti Pulliaisen ja Pertti Seiskarin Luonnon ja ihmisen polut, Maahenki, 2011, on edeltäjäänsä tuoreempi katsaus maapallon tilaan. Kaksikon Ympäristömme systeemit kirja julkaistiin vuonna 1972. Tuolloin Pulliainen ja Seiskari jakoivat ympäristön geosysteemiin, ekosysteemiin ja teknosysteemiin, johon kaksikko palaa tiedon ja taidon kartuttamina uudelleen Luonnon ja ihmisen polussa.

Kolmisysteemin ydinajatuksena ja huolenaiheena on ihmisen ohjaaman teknosysteemin horjuttama ekosysteemi, jossa ja jonka varassa me elämme kuluttaen geosysteemin ehtyviä varoja. Kirjoittajat pohtivat ja haastavat lukijan pohtimaan luonnon, ihmisen ja talouden vuorovaikutusta, suuntaa jonne kuljemme ja keinoja säilyttää tasapaino.

 

Jotta systeemit tulisivat tutuksi lukijallekkin, kirja avaa kutakin napakasti ja helposti ymmärrettävällä tavalla maailman ja tietoisuuden synnystä uskomuksiin, eliöihin ja luontoon sekä ihmisten ja koneiden liittoon. Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja luonnonvarojen ehtyminen ovat aikamme todelliset haasteet, mutta tuottaako ihmisten köydenveto ja eriävien mielipiteiden julistus tuloksia, vai pitäisikö meidän muuttaa ajattelutapaamme?

Syväluotaus vakaviin ihmiskuntaa ja luontoa ravisteleviin ongelmakohtiin käy maanläheisesti ja selkokielisesti. Aiheen raskaudesta huolimatta teksti on helposti luettavaa, nasevaa ja napakkaa, jossa osansa saa aivan ansaitusti ihminen itse. Mitä lähemmäs loppua kirja kävi, sitä enemmän harmitti lähestyvä loppu.

Luonnonvarojen ehtymiseen johtavat syyt ovat moniulotteiset ja kirjan loputtua jäinkin pohtimaan kuinka suuresti kaikki vaikuttaa kaikkeen, miten monimuotoinen luonto ja jatkuvaa kasvua virheellisesti hakeva ihminen voisivat todellisuudessa jatkaa elämää tasapainossa.

Jotta maailman voi pelastaa, tulee sitä myös ymmärtää.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *