Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Viime aikojen lukemiseni ovat liittyneet lähinnä perheeseen, parisuhteeseen ja naiskohtaloihin, mutta viimein tartuin kirjaan jonka aihealue sopii tänne. Hyppysissäni on Carl Honorén Slow, Elä hitaammin!, Manifesti verkkaisen elämän puolesta (englanninkielinen alkuteos: In praise of Slow, 2005). Kirja alkaa Gandhi:n lainauksella:

”Elämässä on kyse enemmästä kuin vain mahdollisimman suuren nopeuden tavoittelusta.”

Kirja käsittelee nimensä mukaisesti ihmisten kiirettä läpi elämän. Kiire kasvaa, kiire kouluttautua, kiire saada työpaikka, kiire löytää puoliso, kiire perustaa perhe, kiire kasvattaa lapset, kiire hankkia enemmän tavaraa, kiire tienata enemmän, kiire kuntoilla, kiire syödä ja kiire nukkua. Niin hirveä kiire suorittaa elämää, ettei ehdi elää sitä.

Aika – pahin vihollisemme

Kellot ovat kiinteä osa länsimaista kulttuuria. Kellon viisarit muistuttavat meitä siitä, miten aika käy vähiin koko ajan. Kelloa vilkaistessa fokus horjuu helposti tästä hetkestä seuraavaan; missä pitäisi kohta olla ja mitä tekemässä.

Ajankäyttöä ja kiirettä edistää myös kehittyvä tekniikka ja monen ihmisen suurin aikasyöppö: älypuhelin. Sen sijaan että ihmiset katselisivat ympäröivää maailmaa ja antaisivat ajatusten vaeltaa omia ratojaan, katseet ovat tiiviisti ruuduissa kaikkina niinä tyhjinä hetkinä, jolloin ihmisillä OLI vapaata aikaa, aikaa hidastaa huomaamatta.

Kun ajatuksilla ei ole aikaa vaeltaa päämäärättömästi, mielen täyttää helposti kaikki ne asiat jotka PITÄISI. Hengästyttävä tahti pakottaa meidät myös ajattelemaan nopeasti.

Meistä on tullut pika-ajattelijoita pikaelämässä.

Kirjan sisältö

Kirja koostuu kirjailijan omista huomioista, asiantuntijahaastatteluista, tutkimustuloksista ja tilastoista. Kiireisen aikamme haasteet on koottu mielenkiintoisesti ja elämänmakuisesti elävien esimerkkien muotoon.

Kirja paneutuu mm. seuraaviin aihesiin:

  • Karkoita kiire ruokapöydästä
  • Mielen levon ja terveyden vaikutus ruumiin terveyteen
  • Hitaampaa seksiä, enemmän nautintoa
  • Työ; kuinka workaholics on jo sairaus
  • Loputon kulutustavaroiden himo, joka johtaa kovempaan rahan tarpeeseen, joka johtaa kovempaan työntekoon, joka johtaa vapaa-ajan ja terveytemme menetykseen
  • Ajan ollessa rahaa, levolle ja nukkumiselle tarkoitettu aika uhrataan muulle
  • Lapset ja kiireettömyys leikille (haluammeko kasvattaa lapsistamme kellojen orjia, jotka juoksevat läpi elämänsä?)

Hidastaminen kannattaa

Lähtökohtaisesti olen downshiftaaja, mutta lapsuudenaikainen suorittaja pyrkii yhä edelleen nostamaan itsepäisesti päätään. Kirja olikin hyvä muistutus itselleni kiivaan kevään ja sitä seuranneen uupumisen jälkeen.

Henkilökohtainen mielipiteeni jo ennen kirjan lukemista on se, että jokaisen ihmisen tulisi viettää säännöllisesti aikaa ilman kalenteria, kelloa ja älypuhelinta. Jo se auttaa hidastamisen tiellä huikean paljon.

Hidastaminen ei tarkoita etteikö asioita voisi toteuttaa ja kokea aikaansaamisen tunnetta. Hidastajien määrä kasvaa ja hitaammin eläjiä on on myös niissä ammattikunnissa joita pidämme hyvinkin kiireisinä, kuten asianajajat, lääkärit, konsultit, arkkitehdit, opettajat, tai vaikkapa verkkoliiketoimimman ammattilaiset kuten mieheni.

Hitaammin elämällä ei jää mistään paitsi tai saa vähemmän aikaan, päinvastoin. Elämä tuntuu täydemmältä juuri siksi, että kalenteri on väljä. Sinulla on enemmän aikaa tehdä juuri sitä mitä haluat, sitä millä on sinulle merkitystä.

Ilman suorittamista ja ainaista kiirettä aikaa jää olennaiseen, kuten toisillemme ja tämän ainutkertaisen elämän elämiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *