Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni ja viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei loistaisi liikaa, kerrottakoon että työskentelen kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan. Kevääksi 2018 odotamme perheeseemme syntyväksi pientä ekovauvaa.

Aviopari Sareskivi hyppäsi autoon ja aloitti vuoden Kuusamon lumisia maisemia ihastellen! Tätini joka asuu Kuusamossa, houkutteli meitä pohjoiseen jo vuosi sitten, ajatuksenaan järjestää meille pieni häämatka aktiviteetteineen. Kahden yrittäjän aikataulut ja työt eivät vain antaneet oikein millään periksi yhteiselle irtiotolle, mutta nyt ennen vauvan syntymää reissu päätettiin toteuttaa ekohenkeä noudattaen.

Matkailuvälineeksi valikoitui tällä kertaa oma auto, vaikka juna-aikataulut tutkittiinkin tarkasti läpi. Isolla perheellä hankintalista voi toisinaan olla melko pitkä ja tulevan perheenlisän myötä tarpeellista hankittavaa löytyy. Hoksasimme että matkan varrelle sattuisi monta kirpparia, josta voisimme edes yrittää löytää osan hankintalistalla olevista asioista ekologisesti, kierrätystä suosien ja luontoa kunnioittaen. Niinpä matkaan lähdettiin omalla autolla.

Tätini kaavailema yöpyminen Oulangan Basecampilla jäi tällä kertaa kokematta, sillä yövyimme koko minireissun tätini luona. Tämä sopi meille mainiosti, sillä saimmehan viettää aikaa tätini kanssa. Samoin viime talvelle kaavailtu lumikenkäily, husky-valjakolla ajelu, suksille kipuaminen ja pitkä vaellus jäivät odottamaan seuraavaa kertaa ja vauvamahattomuutta. Tarkoitus olikin viettää paitsi minulle ja vauvalle turvallinen, myös rahankäytöllisesti järkevä miniloma ilman kalliita huvituksia ja turhaa kulutusta. Ja siinä onnistuttiinkin oikein mukavasti. 🙂

Oulangan kansallispuisto

Emme kuulu niihin matkailijoihin, jotka kaipaavat ihmispaljoutta ja turistirysiä. Nautimme enemmän luonnosta ja hiljaisuudesta. Niinpä yhden päivän päiväretken kohteeksi valikoitui talvellakin upea Oulangan kansallispuisto. Tällaisen mahakkaan Muumimammankin oli kohtalaisen helppoa kulkea lumisessa maastossa muiden luontoystävien tamppaamia polkuja pitkin, vaikkakin poluilla ei ole varsinaista talvikunnossapitoa.

Oulangan Kansallispuistossa on monen pituisia vaellusreittejä ja Kansallispuiston kupeessa sijaitsevalta, ekomatkailua suosivalta ja majoitusta sekä lähiruokaa tarjoavalta Oulangan Basecampilta voi vuokrata esimerkiksi lumikenkiä ja muita välineitä halutessaan. Kovin pitkää reittiä emme tohtineet valita, mutta lyhyemmälläkin reitillä riitti mykistyttävän kaunista luontoa ihailtavaksi riittämiin.

Etenkin Karhunkierroksen Myllykoski oli upea kokemus ja yllätin korkeanpaikankammoisena itsenikin taapertaessa kuohujen yläpuolella olevalle lumiselle riippusillalle. Sinne jäi kosken kuohuihin ja vanhan myllyn pimeisiin nurkkiin viimeisetkin stressin rippeet.

Kävimme toisellakin koskella, Käylässä sijaitsevalla Kitkajoella kävelemässä. Olisin voinut kuunnella kosken kuohuja loputtomiin! Kyllä luonto on sitten mahtava paikka ja sitä Kuusamossa totisesti riittää koettavaksi ja ihasteltavaksi ympäri vuoden!

Rukatunturi

Mitä olisi käynti Kuusamossa ilman Rukaa! Laskettelukeskuksen asiakkaiksi meistä ei ollut, mutta pitihän se Rukatunturi kokea niin korkealta kuin mahdollista. Rukatunturin korkeus onkin noin 500 metriä, joten aika kauas kantaa näkymät tunturilta.

Rukakylässä pyörähdettiin tasan sen verran, että ajettiin sen läpi ja katsottiin mitä siellä on matkailijoille tarjolla. Eipä ihme, että viikon Rukareissu kustantaa perheille helposti muutaman tonnin yöpymisineen, ruokailuileen, hissilippuineen, varustevuokrineen ja muine huveineen, kyllä siellä rahansa saa varmasti hyvin käytettyä. 🙂

Paikallisuus

Maisemien lisäksi meitä kiinnosti paikallisuus. Tätini esittelikin meille mielellään paikkoja ja ihmisiä. Kaikki ottivat meidät lämpimästi ja avoimesti vastaan, eikä edes savon murre hätkäyttänyt pohojosen immeisiä.

Paikallisuus näkyi ruokapöydässä. Kala on Pohjois-Pohjanmaalla perinteikäs perusraaka-aine, joten tokihan sitä maisteltiin paikallista kalaa. Samoin riista, etenkin poro, on liharuokien tuttu raaka-aine. Ja kyllä se poronkäristys maistui meille savolaisille erinomaisesti!

Myös marjat kuuluvat pohjois-pohjanmaalaisten ruokapöytään, sillä ovathan he upeiden marjamaiden ympäröiminä. Niinpä hillat, mustikat ja variksenmarjat täyttivätkin vatsaa aamupalapöydässä.

Paikallista herkkua ovat myös kampanisut, eräänlaiset kamman muotoiset pikkuleivät, joita on tätimme mukaan tarjolla kahvin ja teen kanssa monissa paikoissa. Emännillä on omat reseptinsä kampanisujen tekoon ja sillä reseptillä tehdyt kampanisut joita me veimme kotiin muille tuliaisiksi, valmistuu kyllä tosi hyviä pikkuleipiä.

Paikallisista ihmisitä välittyi puhelias ja ystävällinen kuva. Saimme vierailla muutamassa kodissa joihin meidät otettiin lämpimästi ja avoimesti vastaan. Etenkin muiden pyytteetön auttaminen korostui ja se ilahdutti kovasti meitä, jotka olemme kotikonnuilla tottuneet enemmän siihen meininkiin, että pärjätköön jokainen itse. Siinä missä meillä päin saa tienlaidassa odotella ensimmäistä pysähtyjää tunnin, Kuusamossa näytti useita kertoja jo ensimmäinen auto pysähtyvän paikalle.

Kirpparit

Mitäpä olisi reissu ilman yhtään kirpparipysähdystä? Ei sitten yhtään meidän tapainen reissu. 😀 Onneksi automme on iso ja onneksi päätimme lähteä matkaan sillä, eikä anopin ja apen pienemmällä autolla jota talo- ja eläinvahdit meille tarjottelivat. Auto oli nimittäin melkoisen täynnä kotiin tullessa.

Menomatkalla pysähdyimme Kuopiossa ja Iisalmessa. Kuusamosta löytyi kolme kirpputoria ja kotimatkalla tehtiin pitstopit Suomussalmella ja Kajaanissa. Hintataso vaihteli hurjasti sen mukaan, oliko kyseessä kierrätyskeskustyylinen paikka vai itsepalvelukirppari.

Etenkin Kajaanissa pari viimeistä itsepalvelukirpparia sai aikaan lähinnä epäuskoisia naurahduksia ja pikaisen poistumisen paikalta. On siinä vain kova ero halutaanko tavarasta eroon suosimalla kierrättämistä, vai onko aikomuksena kääriä mahdollisimman suuret voitot.

Saaliina oli jokatapauksessa iso kasa lasten vaatteita kaikille kuudelle muksulle, muutama äitiys- ja imetyspaita minulle, hoitopöytä, vaunukoppa, makuupusseja ja hoitolaukku vauvalle, uunin luukku, laskettelusukset, kolmet uudehkot hiihtomonot, kirjoja (niitä ei voi koskaan olla liikaa), kestovaippoja, korivaunu vauvasälän säilytykseen ja muita vauvatarvikkeita, euron lego-paketti ja paljon muuta.

Lisäksi autoa täytti Kuusamosta paikalliselta herrasmieheltä saatu lipasto vauvalle, joka päätyi autoomme hänen varastostaan aikalailla vahingossa, kun pohdimme tätini kuullen mitä olemme jo hankkineet ja mitä meiltä vielä puuttuu. No nyt on vauvanvaatteille lipastokin, Kuusamosta saakka tuotu, tarinalla varustettu. 🙂

Muualla on kiva käydä, mutta kyllä kotiin on aina ihana tulla. Etenkin kun tilan hommat oli pulkassa ja viikkosiivoukset niin kanilassa kuin torpassakin tehty. Onni on auttavaiset ja elämässä mukana olevat aviomiehen vanhemmat! Matka oli oikein onnistunut ja meillä oli kiva reissu ilman järjentöntä kuluttamista ja kalliita aktiviteetteja. Kyllä nyt jaksaa taas palata arkeen!

Matkailu onnistuu myös ekologisemmin ja nähtävää sekä kokemuksia löytyy kyllä ilman itsensä kipeäksi maksamistakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *