Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Olen jo aiemmin todennut kantani matkustamiseen, ettei se ole mielestäni ekologista. Olen myös paljastanut olevani täydellinen kotikissa ja nauttivani siitä ettei tarvitse mennä mihinkään. Ja vasta viime kuussa olin Kuusamossa. Miten ihmeessä eksyin taas reissun päälle, tällä kertaa ihan toiseen maahan?

Lupaus on lupaus

Lupasin vajaa vuosi sitten veljeni puolisolle, hyvälle ystävälleni, lähteä hänen kanssaan kahdestaan jonnekkin. Olemme tunteneet toisemme minun mittapuullani aina, mutta emme ole koskaan viettäneet aikaa oikeastaan täysin kahdestaan, harvoja pikaisia kahvilatreffejä lukuunottamatta, vaikkakin perheinä vietämme aikaa yhdessä hyvinkin paljon. Hän on kova reissaamaan, minä taas en. Ymmärsin kuitenkin, että jos mielimme viettää aikaa kahdelleen ilman kummankaan perheitä ja velvotteita, meidän olisi järkevintä pakata kassit ja suunnistaa pois omilta maaperiltämme.

Ajattelimme viettää kesällä yhden viikonlopun mökillä, mutta yhteistä viikonloppua oli mahdotonta järjestää. Ystäväni alkoi puhumaan pitkästä viikonlopusta tai jopa kokonaisesta viikosta jossain kauempana, toisessa maassa. Ajatus lentämisestä tuntui ekologisista syistä minulle vieraalle, mutta lupauduin kuitenkin yhteiselle reissulle, kunhan määränpäänä ei missään nimessä olisi mikään etelän turistirysä.

Loppukesällä vatsaani ilmestyneen salamatkustajan myötä tälle keväälle kaavailtu reissu sai uuden käänteen. Ilmoitin hienoista helpotusta tuntien että minä en muuten keväällä lennä mihinkään. Lupaus yhteisestä reissusta oli kuitenkin jo annettu, ja mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä houkuttelevammalle pieni irtiotto ja oma aika ennen kuudetta kullanmurua sekä keväällä alkavia tilantöitä alkoi tuntumaan. Ehkäpä tällainen antireissaaja voisi suoda itselleni jonkinlaisen irtioton kaikesta ennen H-hetkeä, olla ja kellua omaan oloon ja napaan tuijottaen ystäväni kanssa lomassa, joka olisi suunniteltu vain meitä kahta varten.

Tiesitkö, että jos jätät lihan pois ruokavaliosta ekologisista syistä ja syöt kasviksia vuoden ajan, mitätöi yksi lomakohteeseen tehty lentomatka koko vuoden ekosyömisen.

Viro, Pärnu

Ystäväni äiti toimii matkanjärjestäjänä. Kun ystäväni kuuli äidiltään Ykkös-Matkojen kylpylämatkasta Pärnuun, oli matkakohteemme valikoitunut. Tämä sopi myös minulle hyvin, sillä reissu ei tulisi sisältämään lainkaan lentämistä, mutta itseensä ja ystävyyteen keskittymistä kylläkin. Matka taittuisi bussilla ja laivalla, ja määränpäässä omilla jaloilla, sillä välimatkat hotellin, nähtävyyksien ja kauppojen välillä eivät olleet pitkät.

Matkaan kuului bussi- ja laivamatkat kohteeseen, kuusi yötä Pärnun Viiking Spa kylpylässä, lääkärin tarkastus ja lääkärin määräämät hoidot Span puolella, kylpylän vapaa käyttö, aamiainen, lounas ja päivällinen hotellilla, juhlaillallinen Strand-hotellissa, ostosmatka hiukan kauempana sijaitsevaan ostoskeskukseen ja matkat takaisin kotiin. Siis lähes kaikki.

Matka kustansi kaikkiaan vajaat 400 euroa, joka osoittautui pieneksi summaksi siihen nähden, miten suuren avun sain raskauden tuomiin ”vaivoihini” ja miten paljon sain opastusta ja neuvoja viimeisiä odotusviikkoja, synnytystä ja synnytyksestä palautumista varten. Itseasiassa noiden viiden päivän aikana sain Virossa rutkasti enemmän tietoa ja neuvoja mitä odotukseen ja synnytykseen tulee, kuin tähän saakka koskaan Suomessa. Ja odotan sentään viidettä lastani. Ja itseopiskelen paljon.

Kylpylähotelli Viiking Spa

Kylpylähotelli Viiking Spa sijaitsee kävelymatkan päässä upeasta Pärnun hiekkarannasta ja kauppakeskuksista, aivan muiden kylpylähotellien läheisyydessä. Hotelli koostuu neljästä eri rakennuksesta, joka voikin tuntua melko sokkeloiselle alkuun. Esimerkiksi hoidot, kylpylä ja hotellihuone olivat jokainen eri rakennuksissa, jotkin myös eri kerroksissa. Sokkona ei tarvinnut onneksi alkuun suunnistaa, vaan sisäänkirjautumisen yhteydessä saimme opaskartat. Sisäkautta pääsi kulkemaan näppärästi hotellin eri osiin ja reitit oppi nopsaan.

Kahden hengen huone oli perussiisti hotellihuone, varustettuna kahdella sängyllä ja yöpöydällä, yhdellä kirjoituspöydällä, tv:llä, pienellä jääkaapilla, eteisen naulakolla ja komerolla sekä kylpyhuoneella. Yleisilmeeltä niin huone kuin kylppärikin olivat siistit. Siivooja kävi huoneessa päivittäin, pesi lattiat ja ilmeisesti myös wc:n sekä vaihtoi välillä pyyhkeitä, vaikkei niitä oltukaan jätetty perinteiseen tyyliin lattialle vinkkinä vaihtotarpeesta.

Huoneessa oli hyvä ilmanvaihto, joka tällaiselle vanhan ja vetävän talon asukkaalle on melko välttämätön viileämmän huoneilman ja parempien yöunien kannalta. Näkymä parvekkeelta avautui sisäpihaan, tai oikeastaan kylpylän kattotasanteelle, jossa sijaitsi kylpylän ulkosauna. Näkymään sisältyi tietenkin myös muiden huoneiden ikkunat, jotka saivatkin vetämään verhoja ikkunan eteen ja loppuviikosta kaipaamaan jo kovasti kotiin, omien ikkunoiden äärelle, joista ei näkyisi kuin metsää, peltoa ja oma kotipiha. Niin kai siinä väistämättä käy, kun maalainen lähtee kaupunkilomalle.. 😀

Se mikä jaksaa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen, on tämänkaltaisten terveyspaikkojen ruoka. Etenkin aamiaisella korostui se, miksi me suomalaiset, etenkin helpommin rasvaa kerryttävät naiset, kärsimme vanhemmiten ylipainosta. Kun suurin osa kuormasi jo aamutuimaan lautaselleen vaaleita höttöleipiä, leivoksia, keksejä, suklaamuroja, rasvaisia nakkeja, pekonia, lihapullia, croisantteja, montaa sorttia leikkeleitä, sokeroitua jogurttia, hilloja, mehuja ja muuta moskaa, ei asiaa tarvitse ihmetellä sen kauempaa.

Kun aikansa etsi, löytyi notkuvan aamiaispöydän luota kunnollistakin syötävää. Puurot olivat pääosin erinomaisia, joskin kuvassa näkyvä leipä jäi ensimmäisen aamun jälkeen lautaselta pois imelyytensä vuoksi. Hotellien aamiaiset koostuu pääosin siitä mitä asiakkaat syövät, joten omasta luomunäkkäripaketista ja visiitistä paikalliseen Rimiin ei tällä reissulla ollut yhtään haittaa.

Ei meitä lääkärit, lääkkeet ja erilaiset kuntouttavat hoidot pelasta. Kyllä tervehtyminen tulisi aloittaa lautasilta.

Hoidot

Saavuimme hotellille sunnuntai-iltana ja osalle matkaporukasta oli varattu aika lääkärin tarkastukseen jo samalle illalle. Lääkäri kyseli terveydentilasta ja teki perus tutkimuksia, kuten mittasi verenpaineen. Tarkastuksen perusteella hän määräsi erilaisia hoitoja, jotka kuuluivat matkan hintaan. Raskauden johdosta kaikki lämpöhoidot sekä hieronta oli minulta poissuljettuja. Ei ihania yrttikylpyjä, parafiinihoitoja, hunajahierontaa ja muita hoitoja joita ehdin fiilistellä jo ennakkoon.

Jokainen hoidoista vastaava henkilö jonka tapasin, suhtautui kohdallani lämpöön hyvin kielteisesti. Kylmä supistaa verisuonia ja saa turvotukset laskemaan, mikä taas auttaa merkittävästi iltaisin ja öisin vaivaaviin levottomiin jalkoihin ja sitä kautta yöuniin. Minä joka kuljen villasukissa 10 kuukautta vuodesta, tottelin ja jätin villasukkien käyttämisen tulopäivään. Porealtaan lämpöön menin vain kahdesti lyhyeksi aikaa, sillä en voinut vastustaa kiusausta. Samoilla kerroilla taisin uhmata lämpökieltoa myös saunojen kohdalla ja nautiskelin lämmöstä ylälauteilla. Molempina iltoina sain maksaa uhmailusta levottomilla jaloilla ja lyhyillä yöunilla. Olisi pitänyt uskoa.

Tässä jalat saavat turvotusta laskevaa ja verisuonia supistavaa laskimohoitoa, eli kylmähoitoa.

Lämpöhoitojen ja hierontojen sijaan lääkäri määräsi hoidoiksi oleskelua suolahuoneessa nesteen poistamisen tueksi, laskimohoitoa (tätä nimitin kinttujen syväjäädytykseksi) jaloille samasta syystä sekä lääkinnällistä voimistelua jokaiselle päivälle. Tämä tarkoitti yllätyksekseni yksilöllistä jumppatuntia minulle räätälöidyn jumppaohjelman mukaisesti. Tästä tulikin ehdoton suosikkini, sillä ohjaaja oli todella ammattitaitoinen ja sain melkoisen määrän käytännön vinkkejä niin levottomiin jalkoihin, puutuviin käsiin, synnytykseen valmistautumiseen ja itse synnytykseen, kuin synnytyksestä palautumiseenkin.

 Näitä oppeja olen noudattanut nyt viikon, enkä ole nukkunut aikoihin yhtä hyvin.

Hotellin kauneussalongin puolelta on mahdollista ottaa itse maksullisia hoitoja. En ole koskaan käynyt minkäänlaisissa kauneushoidoissa, joten kerta se oli ensimmäinenkin. Tilanne meni siihen pisteeseen, että mieleni teki kiitellä kosmetologia jokaisesta vaiheesta, niin kiitollinen ja hämmentynyt olin. Tirautin jopa muutaman kyyneleen lähettäessäni miehelleni Suomeen viestin: En voi uskoa että istun tässä passattavana. Olo on hämmentynyt, syyllinen ja prinsessa samaan aikaan. Tapahtuuko tämä oikeasti minulle?!? Jep. Raskaushormoonit. 😉

Hinnat hoitoihin olivat Suomea edullisemmat. Esimerkiksi jalkahoito väsyneille jaloille kustansi 25 euroa ja toinen valitsemistani hoidoista, silmänympäryshoito tummille silmänalusille maksoi 30 euroa. Ajat omakustanteisiin hoitoihin kannattaa varata jo heti saavuttuaan, sillä vapaat ajat täyttyvät nopeasti.

Kylpylä

Viiking Saaga sauna- ja vesikeskuksessa pukuhuonetilat ovat miehille ja naisille yhteiset. Lukolliset kaapit toimivat rannekkeilla, joilla kirjaudutaan sisään ja ulos kylpylästä. Pukuhuoneessa on erilliset säpilliset kopit, jossa vaatteet voi vaihtaa uikkariin. Pesutilat ovat molemmille omat, mutta esimerkiksi omia saunoja on vain yhdet, suomalaiset saunat suoraan pesutilojen yhteydessä. Muut saunat ovat yhteisessä käytössä kylpylän puolella. Lempisaunat olivat ehdottomasti aromisauna ja suolasauna, joissa hengiteltiin syvään, laitettiin nesteet kiertämään ja hemmoteltiin ihoa kunnon kuorinnalla.

Viiking Saaga vesikeskus koostuu allasalueesta ja seitsemästä erilaisesta saunasta. Pääaltaassa, kooltaan 250 m2, on erilaisia rentouttavia vesihierontapisteitä ja hauska vastavirtajoki, joka olikin aika tiukkaa kauhoa läpi vauvamahan kanssa. Lisäksi allasalueelta löytyy allas lapsille (jossa myös aikuiset näyttivät viihtyvän), kolme poreallasta ja japanilainen lämminvesiallas.

Ikkunan läpi napattu kuva. Päivällä altaiden yläpuolelle kattoon levittäytyi matto puiden oksista ja illalla tähtitaivas. Tunnelma oli rentouttava koko päivän.

Allasalueelta löytyi baaritiski, josta matkatoverini tilasi maltilliseen 3 euron hintaan siiderituopin. Oma vakiojuomani oli vichy-pullo 1,50 euron hintaan. Juomat sai viedä mukanaan altaalle ja saunoihin, tai nautiskella ne lämmitetyillä tuoleilla allasalueen tuntumassa. Maksu tapahtui rannekkeella, joka kirjasi ostot huonelaskuun, joka maksettiin lähtiessä. Tykkäsin siitä, että tunnelma pysyi rentona ja asiallisena vapaasta juomatarjoilusta huolimatta. Kylpylässä kävi paikallisia ja muutamana päivänä myös joukko venäläisiä. Koko viikon aikana ei allasalueella näkynyt känniääliöitä, huonoa käytöstä tai läikkyviä juomia edes viimeisen tunnin aikana. Epäilen, ettei vastaava onnistuisi meillä Suomessa.

Edullinen hintataso

Edulliset hinnat näkyivät enimmäkseen palveluissa, apteekkituotteissa ja ruoassa sekä juomassa. Nappasimme yhtenä iltana taksin taksitolpalta ja ajoimme taksilla arviolta noin 6-8 km:n matkan. Lähtötaksa oli 2,60 euroa ja loppusumma perillä 8,30 euroa. Tarkkaa hintahaitaria kauneuspalveluista en tiedä, mutta kuulemani mukaan kampaaja-, hieroja- ja kosmetologikäynnit kannattaisi hoitaa samalla reissulla. Hierojia, kampaamoita ja kauneussalonkeja näkyikin katukuvassa aika paljon.

Teet ja apteekkituotteet olivat selvästi edullisempia kuin Suomessa. Mm. kuvassa näkyvä vuohenmaito silmänympärysvoide kustansi 3,50 euroa.

Jos jotain kannattaa Virossa kiertäessä tehdä, niin piipahtaa erilaisissa kahviloissa. Erikoiskahvien hinnat olivat korkeimmillaan 2,50 euroa, tavallisimmin 2 euroa. Kahviloiden tiskit notkuivat toinen toistaan herkullisimmista leivoksista, joilla oli paitsi kokoa ja näköä, myös makua ja pieni hinta. Eräällä kaupunkikierroksella yllätti pieni nälkä ja poikkesimme ostoskeskuksen kahvilaan. Suolaista syötävää ei kahviloissa ollut juurikaan tarjolla, mutta tästä kahvilasta löysin herkullisen yrttiteen kaveriksi pasteijan ja ison kupillisen marjakiisseliä. Pienen välipalan hinnaksi tuli yhteensä 3,50 euroa.

Pärnun pääkävelykadun Rüütlin varrelta löytyi paljon käsityöliikkeitä, joista tarttui kotiinviemisinä vauvalle muistot ensimmäisestä ulkomaanmatkastaan (ei passaa mutsille ryttyillä ettei se ikinä vienyt minnekkään) ja kotiväelle käsin tehtyä saippuaa. Käsin tehdyt ja itse tuotetut asiat olivat yllättävän isosti esillä Pärnun kaupoissa, samoin kaikki ekologiset tuotteet ja luomu, joita ei ollut piilotettu joko ylähyllylle tai erilliselle hyllylle kaupan hiljaisimpaan nurkkaan, kuten meillä Suomessa.

Kiinteästi matkaseuraa minulle pitänyt mahavauva sai muistoksi oman unisiepparin, pienen käsin maalatun aarrerasian ja värikkäitä norsuja sängyn liepeille.

Luomu, tee-se-itse meininki ja ekologisuus olivat isosti esillä niin päivittäistavarakaupoissa kuin erikoisliikkeissäkin.

Sekatavaraliikkeen keskeiseltä hyllypaikalta bongatut uudelleen käytettävät take away -kahvimukit.

Vaatteiden ja sisustustuotteiden hintataso oli aivan samaa luokkaa kuin meillä Suomessakin. Alkoholivero nousi Virossa vastikään 65%, joka näkyy enimmäkseen paikallisten alkoholin ostamisessa. Meille suomalaisille alkoholi on edelleen mielestäni edullista Virossa, mutta virolaiset hakevat itse alkoholinsa nykyisin Latviasta. Tämä ei itseäni niinkään koskettanut, sillä miehelle viemääni luomuviiniä lukuunottamatta tuliaiskassi täyttyi pääosin elintarvikkeista, joista suurin osa oli paikallisia tuotteita. Näin sai jokainen perheestä jotakin, mutta ei mitään turhaa. Kotiinpaluutani seurasi makumatka Viroon ja joitain luomuherkkuja, eikä kukaan valittanut tuliaisista. 🙂

Ruoan laittoa rakastava aviomies sai reissutuliaisina mm. virolaisia mausteita.

Edullinen hintataso näkyi myös Second Hand -tuotteissa, sillä kyllä, tämä kirpparihaukka bongasi puolivahingossa aivan hotellin läheisyydestä kirpparin. Jenny Kruse heategevuspood oli iloinen yllätys ja valikoimaltaan reilunlainen. Osa reissun omista matkamuistoista tarttuikin matkaan kirpputorilta. 🙂

Omat kirppislöydöt keräilijän kokoelmiin.

Korttimaksu ja käteisen nostaminen Virossa

Niinhän siinä sitten kävi, että olin varautunut liian pienellä matkakassalla, tai sitten vain tuhlasin liikaa rahaa. Olin varustautunut matkaan käteisellä, vaikkakin olin lukenut että korttimaksaminen onnistuisi ilman ongelmia ja olisi Virossa turvallista. En kuitenkaan halunnut maksaa kortilla edes siinä kohtaa kun eurot alkoivat huveta lompakosta. Piti etsiä automaatti.

Myös matkaseuralaiseni nosti reissun aikana käteistä automaatista, eri paikasta kuin minä. Molemmissa tapauksissa automaatit löytyivät kauppakeskuksesta sekä sellaisen välittömästä läheisyydestä. Molemmissa paikoissa oli muutama automaatti vierekkäin, joista kävi kyllä selkeästi ilmi mihin masiinaan kannattaisi omaa korttia kokeilla. Rahan nostaminen jännitti hiukan, mutta osoittautui helpoksi ja ainakin toistaiseksi täysin turvalliseksi.

Mitä Pärnussa kannattaa kokea

Yksi Pärnun vetonauloista kesäisin on sen upea ja pitkä hiekkaranta, Viron pisin ranta. Vaikka ranta olikin nyt lumen ja jään peitossa, oli se silti vaikuttava näky. Rantaa oli helppo kulkea tämän muumimammankin rannassa olevan polun ansiosta. Ranta olisi kyllä kokemisen arvoinen kesällä! Ja jos miesväki ei innostu reissusta muuten, niin ehkä kannattaa vinkata että Pärnun hiekkarannalla on oma ranta-alue naisille, Naisten ranta, jossa naiset saavat vapaasti olla Eevan asuissaan, eli siis nakuina. Myös nudisteille on oma soppensa.

Jos kylpylät houkuttavat, Pärnussa niitä on runsaasti tarjolla. Lasten mieleen eniten on luultavasti Tervise Paradiis ihan rannan tuntumassa, jonka kaksikerroksisesta vesipuistosta löytyy neljä metriä korkea hyppytasanne, vesiliukumäkiä, ympäri vuoden auki oleva ulkoallas, vuoristojoki ja paljon muuta.

Lapset ja lapsenmieliset pääsevät kokeilemaan talvisin mäenlaskua suosittua Munamäkeä pitkin. Mihin aikaan päivästä kuljimmekaan mäen ohitse, aina kuului mäeltä lasten iloisia kiljahduksia. Baltian korkein mäki ja Viron korkein kohta, Iso Munamäki sijaitsee puolestaan lähellä Latvian rajaa Haanjan kunnassa.

Rannan lähellä on puistoalue, josta lapset ja nuoriso löytäävät takuulla tekemistä. Ainakin minigolfrata ja mukavankokoinen leikkipuisto vetävät väkeä kesäisin. Yleensäkkin puistoalueisiin oli satsattu paljon näin talviaikanakin, uskoisin puistojen tarjoavan näkemisen arvoista kauneutta ja ihania piknikpaikkoja kesämatkaajille.

Puistoissa ja katujen varsilla oli hauskoja kylttejä muistuttamassa hyvistä käytöstavoista.

Pärnun arkkitehtuurista saisi eniten irti vuokraamalla polkupyörän. Rakennukset ovat upeita ja yksityiskohtia riittää ihasteltavaksi. Monet huvilan ja kartanoiden tapaiset paikat olivat suljettuja näin taviaikaan, mutta eräällä lenkkireissulla bongasimme vahingossa upean Villa Ammenden, vanhan luksusluokan hotellin, jonka kahvila on auki sisään poikkeaville.

Upea Villa Ammenden

Jo ovella kävi ilmi että olemme hiukan liian alipukeutuneita kyseiseen tilaan, mutta hovimestari saatteli meidät tästä huolimatta yhden kartanon upean huoneen nurkkapöytään. Jos jossain olen joskus tuntenut oloni epämukavaksi, nuhjuiseksi ja kuvaan kuulumattomaksi, tämä lukeutuu ehdottomasti Top 3:een. Upea paikka kuitenkin!

Iltakävelyllä bongattu seinä.

Pärnusta löytyy kulttuuria. Meille olisi viikon aikana ollut tarjolla niin teatteria kuin livemusiikkiakin. Tarkoitus oli piipahtaa viimeiseä iltana kuuntelemassa joko jazzia tai saksofonimusiikkia, mutta tiet veivät toisaalle. Halusimme juhlistaa viimeistä iltaamme ja yhteistä aikaamme ravintolaillallisella. Googlen avulla ruokapaikaksi valikoitui paikallisia ja sesongin mukaisia raaka-aineita suosiva Hea Maa, joka olikin aivan nappivalinta.

Hea Maa

Tämä ravintola ansaitsee tekstissä oman kappaleen kuvineen. Ravintolaa olisi ollut hiukan vaikea löytää ilman ohjeita ja karttaa, sillä se sijaitsee huikan syrjemmässä kävelykadusta, eikä kovinkaan näkyvällä paikalla.

Rakennus oli vanha ja kaunis, kesällä terassin ollessa käytössä varmasti eloisa ja kokemisen arvoinen. Kasvisruoan sijaan valitsin listalta karitsan pihviä, beluga linssejä ja syksyn vihanneksia, juomaksi alkoholittoman oluen ja jälkiruoaksi talon sorbettia. Ruoka oli erinomaista, samoin palvelu. Ruokailu kustansi 15 euroa ja lähtiessä tarjoilija toi meille vielä käsintehdyt, suussa sulavat suklaat kiitokseksi.

Viro 100

Viro juhlii tänä vuonna Viro 100 vuotta ja teemavuosi on vahvasti esillä myös Pärnussa. Jos siis suunnittelet Viron reissua, kannattaa matka toteuttaa vielä tänä vuonna, sillä Viro tarjoilee juhlavuoden kunniaksi varmasti rutkasti nähtävää ja koettavaa kaikille.

Ellei Tallinna tai Pärnu houkuttele, Virossa on paljon muutakin nähtävää ja koettavaa. Vaikkei se matkustaminen ekologista olekkaan, lupasin ihanalle lääkintävoimistelun ohjaajalleni tuoda pienen pojan siihen samaan jumppasaliin nähtäville viimeistään ensi vuonna. Luulen, että mahassa matkannut pikkumies tulee siis vielä joskus näkemään Pärnun rannan, kokemaan Viron luonnonpuistoja ja pienien kaupunkien kahviloita.

Reissun paras anti

Antimatkaaja Katja oli alkuepäilyksistään huolimatta erittäin tyytyväinen päätökseensä lähteä. Viikko toisessa ympäristössä ilman arkisia velvotteita, vain omaan oloon keskittyen teki terää. Siskoni kysyi minulta kuinka me kaksi perheenäitiä oikein voimme lähteä johonkin viikoksi. Tätä mietin useamman kerran viikon aikana ja vastaukseni on yhä edelleen sama. Hyvin kun vaan otamme ja lähdemme.

Itseasiassa olen sitä mieltä, että etenkin perheenäitien ja kaikkin niiden jotka huolehtivat muiden hyvinvoinnista usein omansa kustannuksella, tulisi ottautua irti omasta arjesta ja tuijottaa omaa napaa, omaa vointiaan viikon verran. Olla itselleen läsnä ja kuunnella itseään.

Kaksi aina (muka) niin kiireistä perheenäitiä, puolisoa ja työläistä lomalla viimeinkin, ottamassa iisimmin.

Parasta koko reissussa oli aika ystävän kanssa, aika itseni kanssa, omaan olooni keskittyminen ja sen parantaminen. Sain roppakaupalla neuvoja ja vinkkejä nykyisyyteen ja tulevaan. Uskon tästä matkasta olevan hyötyä esimerkiksi kovaa vauhtia lähestyvässä synnytyksessä, jossa haluan pysyä mahdollisimman aktiivisena ja osallisena, mennä luonnollista tietä mahdollisimman pitkälle itse itseäni ja vauvaa auttaen.

En ollut todistetusti korvaamaton kotona, niinkuin moni uhriutuva äiti-ihminen usein ajattelee. Talous, perhe ja tilan työt pyörivät viikon ajan ilman minua oikein hyvin ja minä sekä vauva voimme taatusti nyt paremmin. Suuri kiitos matkasta kuuluu rakkaalle aviomiehelleni, joka jopa patisti minua lähtemään, hoitaen tilan työt, kodin, viisi uusioperheen lastamme, eläimet, työt ja jopa yhden vuorokauden työmatkankin siinä sivussa. <3 Niin ja tietenkin matkakumppanilleni, sillä eihän reissu olisi ollut niin loistava ilman loistavaa matkaseuraa. Kyllä ystävyys on parasta!

Matkalla täyttyi rv30. Pieni Ekovauva saapuu pian!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *