Minä olen Katja, maalaistunut pikkukaupungin tyttö, joka havahtui 30-vuotiaana huomaamaan elävänsä yli luonnonvarojen. Minä, aviomieheni, viisi vuoroviikoin luonamme asuvaa lasta ja yhteinen Eko(mpi)vauvamme pyrimme elämään pienellä maatilallamme ekologisemmin ja omavaraisemmin pieni askel kerrallaan. Jotta sädekehäni ei pääsisi loistamaan liikaa, kerrottakoon että ennen äitiyslomaani työskentelin kaupallisella alalla houkutellen muita ihmisiä ostamaan.

Törmäsin Yle Areenalla Ulkolinjan dokumenttiin Villiä menoa valtamerillä. (Areenassa on muuten pari muutakin erinomaista dokkaria katsottavana, kuten Prisma dokumentti Tulvat, tulevaisuuden uhka ja Docventures jakso Before the Flood dokkarilla. Suosittelen!) En ole perehtynyt kovinkaan paljoa laivaliikenteen saati rahtialusten ympäristövaikutuksiin, joten dokumentti oli kyllä hurjan mielenkiintoinen. Tässä muutamia pääkohtia dokumentista:

Valvomaton ala

  • Yhteiskunta on riippuvainen meriliikenteestä, sillä 90% kaikista maailman tuotteista kuljetetaan laivarahdilla.
  • Laivarahtiin liittyy paljon epäkohtia, mm. mukavuuslippu, eli jonkin maan lippu jonka voi itse valita ja jonka maan lakien mukaan laivan täytyy toimia. Vapaasti valittavissa oleva mukavuuslippu tarjoaa kuljetusyhtiölle mm. vapauksia työntekijöiden valintaan, heidän palkkoihin ja työoloihin, verojen maksuun ja laivojen kunnossapitoon.
  • Rahtialusten kuljettamista konteista vain noin 2% tutkitaan. Saaliiksi jää tullaamatonta tavaraa, aseita, huumeita ja muuta laitonta ja luvatonta. Loppujen 98%:n oletetaan sisältävän laillisia tavaraa. Edes rahtialuksen henkilökunta ei tiedä mitä kuljetettavat kontit sisältävät.

Kovat ympäristöpäästöt

  • Kun polttoaineeksi käy melkein mikä tahansa hajoava aine kaasusta hiililietteeseen, ei useita kuukausia merillä matkaava, jopa 200 tonnia päivässä kuluttava laiva voi käyttää kallista ja puhtaampaa polttoainetta, kun omistaja(t) tavoittelee suuria taloudellisia hyötyjä.
  • Jotkin rahtialukset käyttävät puhtaampaa öljyä halvempaa bunkkeriöljyä, joka vietäisiin suoraan jäteasemille ellei se kelpaisi laivoille. Tästä on kuitenkin kierrättäminen kaukana mitä haittoihin tulee, vaikka ongelmajäte saadaankin nyt häviämään ”luonnollisesti” rahtialusten käyttäminä.
  • Kyseinen raskas öljy sisältää mm. rikkiä, metallijäämiä, tuhkaa ja pienhiukkasia jotka ovat erittäin haitallisia ympäristölle.
  • Bunkkeriöljyn rikkipitoisuus on jopa 3500 ppm (tarkoittaa miljoonasosaa) kun esimerkiksi EU:ssa autojen polttoaineiden rikkipitoisuuden on oltava alle 15 ppm.
  • Tämän mukaan yksi rahtilaiva tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin 50 miljoonaa autoa. Se tarkoittaa, että 20 isoa alusta saastuttaa enemmän kuin maailman miljardi autoa. Onko autoteollisuus siis sittenkään se kaikista pahin ilmansaastuttaja?
  • Rahtialuksista pääsee meriin noin kaksi miljoonaa tonnia piilosaasteita joka vuosi. Piilosaasteet, ympäristölle myrkylliset aineet muodostuvat mm. moottorien ja komentosiltojen puhdistuksesta.
  • Ympäristöhaittoja aiheuttavat myös meriliikenteen onnettomuudet kuten karille ajot ja muut onnettomuudet, jotka johtuvat pääosin univajeesta ja siitä johtuvasta huolimattomuudesta. Jos työajat olisivat lyhyemmät ja lepoajat pidemmät, ehkä aluksia ei ajaisi karille päivittäin? Etenkin meriin valuvat öljyt aiheuttavat suuren ympäristökatastrofin.

Vakava terveyshaitta

  • Merillä kulkee n. 60 000 alusta joista tulee rikkihiukkasia ilmakehään. Ihmiset hengittävät rikkihiukkasia syvälle keuhkoihin ja keuhkojen lisäksi se kerääntyy ja varastoituu elimistöön.
  • Keskimääräinen rahtialuksen käyttöikä on noin 30 vuotta, jonka jälkeen rahtilaivat päätyvät Intiaan ja Bangladeshiin laivojen hautausmaalle. Siellä saastuttaminen jatkuu laivojen ja niiden osien lojuessa maassa ja merissä, poissa meidän länsimaisten katseilta.
  • Rahtilaivojen synnyttämistä päästöistä on suurta ja pysyvää terveyshaittaa satamien läheisyydessä asuville ihmisille, jotka pysyttelevät mieluiten sisällä kuin hengittävät raskasta ja saastunutta ilmaa. Newarkissa joka neljäs kärsii astmasta.

Ympäristö kärsii

  • Merenkulku tuottaa yhtä ison hiilijalanjäljen kuin Saksa tai Japani ja päästöjen osuus on 4% maailman kasvihuonepäästöistä. Tämä on iso luku ilmastonmuutoksen kannalta, joka on uhka koko maapallolle.
  • Merenkulun vaikutukset ovat suurimmat lähellä napa-alueita, joissa arktinen jääpeite pienenee 37 000 km vuodessa. Se vastaa yli kolminkertaisesti Bahaman pinta-alaa.
  • Arktisten alueiden sulaminen vaikuttaa eläinten asuintiloihin ja -oloihin. Meriliikenne haittaa myös vedenalaisten eläinten elämää, sillä esim. ryhävalaiden elintila on kutistunut 90%.
  • Laivamelu tuhoaa meren äänimaailmaa moottoreiden kovan äänen vuoksi. Jos rahtilaivan desibelit muuntaa ihmisen kuulotaajuudelle verraten melua nisäkkäiden kuulotaajuuden herkkyyteen, USAssa pitäisi käyttää kuulosuojaimia yhtä suuressa melussa.
  • Meren nisäkkäät saavat melusaasteen johdosta pysyviä kuulovaurioita. Melusaaste saa suuntavaiston sekaisin, jolloin melua pakenevat nisäkkäät ajautuvat rannalle henkensä kaupalla.
  • Arktisten jääpeitteiden sulamisen johdosta avautuu uusia merireittejä Pohjoisnavan alapuolelle. Tämä tarkoittaa oikoreittejä ja nopeampaa toimitusta. Kun arktisten alueiden reitit ovat käytettävissä 30 päivää vuodessa, on 20 vuoden päästä käyttöaste jo 130 päivässä.
  • Maailmankartta tulee muuttumaan. Ihmisen tuhotessa maapalloa ihminen hyötyy vain lisää – vai hyötyykö?

Mikä avuksi?

  • Merillä pitäisi pelata reilua peliä ja mm. päästöjä pienentää kunnostamalla laivoja ja tehostamalla niiden energian kulutusta. Syyttävän sormen tulee kohdistua myös sinuun ja minuun. Ellei ihminen haluaisi ja hankkisi aina vain uutta, ei uutta tarvitsisi valmistaa ja roudata sitä 10 kuukautta merillä ympäristön kustannuksella.
  • On suorastaan mielenvikaista, että paikalliset tuotteet maksavat kuluttajille enemmän kuin toiselta puolelta maapalloa rahdatut tuotteet. Ihmisten tulisi maksaa koko tuotteen kulu, myös ne piilokulut jotka maksaa nyt ympäristö.
  • Sanotaan että luonto sopeutuu ja löytää uusia keinoja. Voiko luonto sopeutua kaikkeen minkä ihminen tuhoaa? Tarvitseeko sen sopeutua? Ehkä meidän ihmisten tulisi sopeutua siihen, ettemme voi kuluttaa tätä tahtia.

Kertakäyttö ja -pikakulutukselle on tehtävä loppu, kaikki on lopulta kiinni kuluttajien ostotottumuksista.

Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *